You are currently browsing the category archive for the ‘Uncategorized’ category.

 

Come to Finland-julistenäyttelyssä, Aki Pulkkanen

teksti: Jutta Anttila, Pyhäjoen lukio, kuvat: Aki Pulkkanen

Sukulanrakan kallion Hiidenkirnut, Rovaniemellä Arktikum ja Joulupukin paja, Sodankylän geofysiikan observatorio ja ilmatieteen laitos, Luoston huipulle kiipeäminen ja Kieringin maalaismarkkinat. Pyhäjoen, Kalajoen, Raahen ja Siikajoen lukioiden opiskelijat ja opettajat kiersivät kaikki nämä kolmessa päivässä.

Revontulten alla

Sodankylän hautausmaalla, Aki Pulkkanen (1)

Jutun nimi on tiedeleirikoulu: neljän Perämeren alueen lukion yhteistyönä järjestetty opintomatka. Opintomatkalle lähti lukion ykkösiä, kakkosia ja kolmosia ja tietenkin muutama opettaja. Retken johtajana toimi Raahen lukion kuvataiteen lehtori Aki Pulkkanen. Opintomatkalla on jo neljän vuoden perinteet. Lähtöajatus on lukio-opetuksen kehittäminen elämyksillä ja ilmiöillä. Tavoitteena on perinteisten oppiainerajojen ylittäminen ja aitojen ilmiöiden tutkiminen lähiympäristössä asiantuntijoiden avulla. Myös uusi opetussuunnitelma kehottaa lukioita järjestämään teemaopintoja. Viime syksyn tiedeleirikoulussa olivat mukana maantiede, biologia, kuvataide, psykologia ja fysiikka.

Sateenkaari, Aki Pulkkanen

On tärkeää oppia uusia opiskelutapoja kuten tiedon kriittistä arvioimista, ryhmätöiden tekemistä ja tieto- ja viestintätekniikkataitoja. Lapin kulttuurista oppii paljon Rovaniemellä, Sodankylässä ja Kieringin markkinoilla. Kieringin markkinoilla oli muun muassa käsityöläisiä, jotka myivät tekemiään tuotteita. Tänä vuonna oli tarkoitus oppia pääasiassa revontulista. Tässä auttoi Oulun yliopiston alaisena toimiva Sodankylän geofysiikan observatorio.

Ryhmäkuva, Aki Pulkkanen (1)

Sodankylän geofysiikan Observatorion johtaja Esa Turunen esitteli observatoriota. Opiskelijat kuulivat paljon revontulista ja mittalaitteista ja pääsivät hieman tutustumaan observatorion ympäristöön. Mittalaitteita on paljon erilaisia, joista osa on herkempiä kuin toiset. Myös niiden tarkkuuksissa on eroavaisuuksia. Jotta mittaustulokset olisivat mahdollisimman luotettavia, niiden on mitattava koko ajan.

Revontulten värit, Aki PUlkkanen (1)

Revontulet ovat kauniita ja rauhallisia, mutta niillä on myös omat vaaralliset puolensa. Koronan, eli revontulen kruunun, massapurkaus pystyy varaamaan sähköllä esimerkiksi rautatien ja öljyputket. Ne voivat myös hajottaa muuntajia ja sähkölaitteita. Tämä tarkoittaa, että revontulissa on sähkövarausta. Revontulen värit syntyvät, kun hiukkaset osuvat eri kaasuihin. Tunnetuin väri on vihreä. Vaikka revontulet näkyvät Lapissa selvästi, niiden tapahtumapaikka voi olla jopa 600 kilometrin päässä taivaalla. Revontulista otetaan noin 4500 kuvaa per yö.

Esa Turunen, Aki Pulkkanen

Kaikki eivät nähneet revontulia, mutta pääsivät kuitenkin katsomaan kuvia niistä. Turunen kertoi saman, mitä kerrotaan esimerkiksi japanilaisille turisteille: ”Miten revontulet syntyvät ketun hännän heilautuksella lumihangessa.” Revontulissa näkyy myös, miten inuitit pelaavat palloa mursun pääkallolla. Myös Arktikumissa oli tätä koskeva esitys. “Revontulia on taivaalla joka yö, mutta vain pilvet estävät niiden näkemisen”, Turunen kertoo.

Ilmatieteen laitoksella 3D, Aki Pulkkanen (1)

Lukiolaiset katsoivat samassa pihassa olevan ilmatieteen laitoksen tiloja ja näkivät, miten sääpallo nousi ilmaan ja katosi pilviin. He myös kuulivat ilmatieteen laitoksen osallistuneen 3D -tulostusprojektiin. Sen avulla he voivat pian tehdä omat mittalaitteiden varaosat ja telineet.

Linja-autossa, Aki Pulkkanen

Ensi syksynä on odotettavissa seuraava tiedeleirikoulu. “Lukiolaiset ovat esittäneet toiveita lähialueista ja myös yhteistyötä ruotsinkielisten Perämeren rannikon kaupunkien kanssa ollaan pohdittu. Seuraavan tiedeleirikoulun yksityiskohdat tarkentuvat keväällä, kun suunnittelu käynnistyy”, Pulkkanen sanoo.

teksti: Jutta Anttila, Pyhäjoen lukio. Kirjoittaja oli mukana viime syksynä tiedeleirikoulussa

 

img_0616

KU7/12 kurssin neulahuovutetut hahmot virittivät joulutunnelmaan. Hyvää jouluaikaa ja leppoisaa lomaa! Vuonna 2017 nähdään!

14409119_10154542072839313_1890249784_n

Syyskuussa KU1-kurssilaiset pääsivät tutustumaan tekstiilitaiteeseen lukion entisen oppilaan Mira Liimataisen ohjauksessa. Kuukauden ajan kuvisluokassa harjoittelijana työskennellyt Mira opiskelee kuvataidetta Alankomaissa Gerrit Rietveld Academiessa ja valmistuu ensi vuonna tekstiilitaiteen osastolta.

Ensimmäisellä oppitunnilla oppilaat saivat kuulla mm. tekstiilitaiteen ja tekstiilimuotoilun eroista, sekä tutustuivat kymmeneen kuvataiteilijaan jotka ovat tunnettuja tekstiilien tai tekstiilitekniikoiden käytöstä. Lopuksi tutustuttiin hieman kudontaan tekniikkana, sillä seuraavaksi oppilaat pääsivät kutomaan pieniä tekstiilitaideteoksia amerikkalaisen kuvataiteilijan Sheila Hicksin inspiroimana. Kudonnassa pohjana käytettäville pahvinpaloille ja pahvilaatikolle luotiin loimet kalalangasta.

Alla tehtävänanto:

 

Miten perinteisen, vuosisatoja lähinnä käyttötekstiilien valmistukseen käytetyn tekniikan voi valjastaa taiteen tekemiseen?

Amerikkalainen kuvataiteilija Sheila Hicks matkustaa maailmalla mukanaan kudontakehys, johon hän kutoo pieniä taideteoksia matkan aikana. Nämä teokset kertovat paikasta, sen ihmisistä, tai ehkä taiteilijasta itsestään kussakin ympäristössä. Materiaalina on usein paikanpäältä löytyneitä esineitä. Nämä pienet, spontaanisti kudotut teokset toimivat usein inspiraationa Hicksin isommille taideteoksille.

Mielikuvitusmatkusta omaan (mielikuvitus)lempipaikkaasi! Onko se etelänlomilta tuttu aurinkoranta? Lappi ruskan aikaan? Lapsuuden lempipiilo metsän helmassa? Tai ehkä kuvittelet aina tylsimpien oppituntien aikaan olevasi Tylypahkassa?

Kerää materiaaleja ja kudo pieni tekstiilitaideteos joka kuvastaa lempipaikkaasi! Inspiraationa voi olla paikan värit, tunnelma, tai se miltä itsestäsi tuntuu kun olet lempipaikassasi.

Hiekkarantaa voi kutoa hiekkapaperilla, metsää oksilla, hevostallia hevosen jouhilla! Kylmä paikka on sininen, pimeä paikka musta, keltainen materiaali voi kuvata aurinkoista paikkaa, tai ehkä sittenkin vahvaa tunnetta kuten Van Goghin maalauksissa!

Teoksessa voi käyttää lankojen ja narujen lisäksi mitä vain: vanhoja johtoja, omia hiuksia, kankaanpalasia, silvottua paperia, kasveja, vanhoja vaatteita, kaulanauhoja, kynänpätkiä, pölyvillakoiria, merilevää, pieleen menneitä piirustuksia, linnunsulkia, tulitikkuja tai vaikka metrilakua.”

 

Toisen oppitunnin alussa kerrattiin lyhyesti kuvataiteen perusasioihin kuuluvaa värioppia. Mitä olivatkaan päävärit, välivärit ja vastavärit? Mitkä värit ovat kylmiä tai lämpimiä, ja miten sekoitetaan murrettuja värejä? Oppimateriaalina käytettiin sveitsiläisen Johannes Ittenin klassikkokirjan Värit taiteessa kuvituksia. Tunnin lopuksi oppilaat saivat vapaasti valita materiaaleja työtään varten kuvisluokan valtavasta valikoimasta. Kuteeksi päätyi tavanomaisten lankojen lisäksi myös muunmuassa huovutusvillaa, nappikuulokkeita, cd-levyjä, simpukoita, höyheniä sekä kasvien lehtiä. Työskentelyä jatkettiin seuraavilla oppitunneilla ja työn valmistuttua oppilaat kirjoittivat töistään lyhyet tekstit joissa kerrotaan lyhyesti työtä inspiroineesta paikasta sekä työn väreistä ja materiaalivalinnoista.

 

14483458_10154563626369313_1615187809_n

Koe- ja pohjatuntien aikana ryhmät kokoontuivat kritiikkisessiota varten. Alustuksena Mira kertoi kritiikin tärkeydestä kuvataideakatemioissa ja siitä miten omista ja luokkakavereiden töistä puhumista harjoitellaan viikoittain vuosien ajan. Kritiikkien ideana on oppia katsomaan omia töitään eri näkökulmista ja saada palautetta eritoten keskeneräisistä töistä. Yhtä tärkeää on oppia puhumaan muiden oppilaiden töistä ja antaa palautetta ja vinkkejä kuinka työtä voisi jatkaa. Valitettavasti KU1-kurssilla ei ollut tarpeeksi aikaa puhua kaikkien oppilaiden töistä, mutta muutamat oppilaat pääsivät puhumaan töistä jotka puhuttelivat heitä ja perustelemaan näkemyksiään. Keskustelua herättivät erityisesti materiaalivalinnat sekä värien käyttö. Koeviikon lopuksi kaikki työt laitettiin esinne lukion käytäville.

_dsc0822

 

Ensimmäisen tunnin luennolla mainitut kuvataiteilijat jotka käyttävät tekstiilimateriaaleja tai tekniikoita töissään:

Yinka Shonibare   Tracey Emin  El Anatsui   Derick Melander   Anni Rapinoja   Kaarina Kaikkonen   Louise Bourgeois   Grayson Perry   Judith Martin   Hildur Bjarnadóttir

 

Kuvanveisto- ja keramiikkakurssilaiset harjoittelivat taidedokumentin tekemistä ja tutustuivat iPadien käyttämiseen. Aiheena oli Raahen veistostaide ja muistomerkit. Ryhmissä toteutetut työt tiiviin silmäyksen paikkakunnan kulttuuriin. Viime lukuvuonna tehtyihin veistosvideoihin voit tutustua tästä linkistä. 

KU9-kurssilaiset Lasse ja Hanna-Maija ottivat selvää ´Raahen pojasta´August Maxmillian Myhrbergistä ja tutkivat Raahen museon seinässä olevaa Myhrbergin reliefiä.

Laura tutustui Raahen lukion pihan ´Leikkivä poika´-veistokseen:

Aapon video käsittelee Saloisten kirkon läheltä löytyvää muistopatsasta:

Emmin video Evert Porilan Myhrbergin veistoksesta:

Veistostaidetta Vihannista Jasminin ja Jennin videossa:

Johannes Takasen Puolustaja-veistos Eevan ja Eliisan esittelemänä:

Janika Emma, Jenna ja Melina tutkivat Raatihuoneen edessä olevaa Kekkosta:

Iiris, Yentl ja Vanessa tekivät videon raahelaisille tutusta Pekka-patsaasta:

 

taiteiden yö

Raahen lukion KU1-kurssilaiset vierailivat Taiteiden Yönä Galleria Myötätuulen värikkäässä näyttelyssä. Kaupungin kulttuuritarjonta pisti parastaan ja taiteiden yön ohjelmaan sai hienon startin nuorien taiteilijoiden värikkäistä ja monitulkintaisista töistä. Onnemme oli, että taiteellisen lahjakkuuden lisäksi  Milla Kuisma ja Ville Räty osoittautuivat kuulijaystävällisiksi puhujiksi, jonka ansiosta saimme hyvän käsityksen näyttelyprosessista, taiteen tekemisestä ja taiteilijan ammatista.

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ville Räty, Noentry

KU1-kurssilaisten näyttelyvierailun tavoitteena oli harjoitella taiteesta puhumista. Kuvailu, analyysi, tulkinta ja arvottaminen tuovat pohjan monipuoliselle taiteen tarkastelulle. Tutustuimme samalla kaupungin kulttuuripalveluihin ja tapakulttuuriin näyttelyavajaisissa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Milla Kuisma, Kaukokaipuu

Näyttelyn jälkeen päätimme lähettää taiteilijoille mieltä askarruttaneita lisäkysymyksiä sähköpostitse ja saimmekin vastauksen. Suurkiitokset Millalle ja Villelle vastauksista ja meihin uponneesta taidekokemuksesta!

Miksi suunnittelitte yhteisnäyttelynne juuri Raaheen? Ja miten taiteilija hoitaa näyttelyjärjestelyt esim. töiden kuljettamisen? Julius

Milla: Töiden kuljetusta varten vuokraamme pakettiauton, jolla työt kuljetetaan näyttelypaikalle. Ennen kuljetusta maalaukset pakataan kuplamuoviin. Muita näyttelyjärjestelyjä on esim. kutsujen ja julisteiden suunnittelu ja painatus, kutsujen postitus ja näyttelyn markkinointi somessa, avajaistarjoilut ja -ohjelma. Joskus nämä järjestelyt hoitaa taiteilija ja joskus galleria tai museo, riippuen näyttelysopimuksesta.

Ville: Olimme suunnitelleet yhteisnäyttelyä ja kun Raahen Kultturitoimi otti yhteyttä ja kutsui pitämään näyttelyä niin totesimme Galleria Myötätuulen sopivan tilana hyvin yhteisnäyttelylle.

Kuka on lempitaiteilijasi, perustele? Miika

Milla: Jos on pakko nimetä vain yksi niin vastaan Helene Schjerfbeck, upeat aikaa kestävät maalaukset, kiinnostava ja rohkea taiteilija. Nykytaiteilijoista mieleen nousi ensimmäisenä Joanna Vasconcelosin överikoristeelliset ja värikkäät virkatut teokset, jotka ovat inspiroineet.

Ville: Jean Michel Basquiat. Kuten monet muutkin taiteilijat, Basquiat on inspiroinut maalaamaan enemmän ja eri tavoilla.

Milloin aloitit tekemään taidetta?

Milla: Kiinnostus taiteeseen heräsi yläasteella, silloin maalasin ja valokuvasin ja haaveilin taiteilijan työstä. Varsinainen taiteen opiskelu ja tekeminen alkoi Limingan taidekoulussa vuonna 2000.

Ville: Maalasin ja piirsin paljon jo yläasteen aikoihin. Ensimmäiseen taidenäyttelyyn osallistuin limingan taidekoulussa vuonna 2000.

– Yhteinen horisontti –

Miten yhteisnäyttelyynne tuli niin yhtenevä värimaailma, miten värimaailma kehittyi? Miksi kaikki työt olivat samanlaisia? Tanja ja Salla

Milla: Työskentelemme yhteisellä työhuoneella ja toistemme työt vaikuttavat molempien maalauksiin. Rakensimme näyttelystä tietoisesti kokonaisuutta.

Ville: Pidän taidetta prosessina ja samaa aihetta pohditaan monessa teoksessa.

Miksi juuri akryylimaalauksia?

Milla: Akryyli on valikoitunut materiaaliksi, koska pidän sen ominaisuuksista. Nopea kuivuminen mahdollistaa useiden kerrosten tekemisen lyhyehkössä ajassa. Akryylillä saa tehtyä monenlaista jälkeä. Maalia voi ohentaa akvarellimaisen ohueksi, pestä kerroksia pois tai painaa jälkiä maalilla.

Ville: Akryyli on monipuolinen materiaali.Akrylaatti on liima, johon voi lisätä esim. hiekkaa tai sahanpurua. Näin saa aikaan erilaisia pintoja.

– Taiteilijan ammatista –

 

Mikä on parasta taiteilijan elämässä ja ammatin hyvät puolet? Helena

Milla: Parasta on, että saa uppoutua tekemään jotain mitä rakastaa tehdä. Maalaaminen on minulle tapa tutkia ja hahmottaa maailmaa. Koko ajan on mahdollisuus oppia lisää ja kehittyä.

Ville: Täysi ja aito vapaus.

Mitä epäkohtia on taiteilijan työssä? Roope

Milla: Taiteilijan työssä on kestettävä epävarmuutta. Työskentely ei aina suju kuten toivoisi ja tulot ovat ajoittain epäsäännöllisiä. Työhuoneet ovat Helsingissä kalliita.

Ville: Taiteen katsominen on usein ilmaista yleisölle ja suurissakin näyttelyissä taiteilija voi jäädä kokonaan ilman korvausta.

Mistä saat aiheen työhösi? Mistä helminauhat, pöllöt ja nostokurjet tulevat tauluihin tai taiteilijan mieleen? Venla ja Noora

Milla: Löydän teoksiini lähtökohtia luonnosta, elokuvista, kirjallisuudesta, matkoista ja maailmasta ympärilläni. Poimin kiinnostavia aiheita, haen teokseen tiettyä tunnelmaa ja rakennan toden ja kuvitellun välitiloja kankaalle.

Ville: Taiteeni on ajan kuva, poimin töihinä kiinnostavina pitämiäni aiheita ympäröivästä maailmasta ja pohdin suhdettani niihin. Mastot ovat loogisen ja rationaalisen ajattelun symboleja.

Kauanko yhden työn tekeminen kestää? Miika ja Otto Ette luonnostele töitä, mutta ideoitteko pitkään? Kuinka kauan työn tekeminen kestää? Jesse

Milla: Joskus työ syntyy nopeasti ja joskus sen valmiiksi saamiseen voi kulua kuukausia, jotain työtä saatan työstää yli vuoden. Yleensä työstän useampaa maalausta samanaikaisesti ja kuukaudessa valmistuu yksi tai muutama teos. Ideoita etsii ja työstää lähes koko ajan.

Ville: n.2kk -2 vuotta

Mikä teoksista oli vaikein toteuttaa? Miksi? Kaspar

Milla: Kaukokaipuuta työstin aika paljon ennen kuin sain kankaalle tunnelman, jota hain. Teoksessa oli aluksi orava mutta poistin sen maalauksesta.

Ville: Infiltrate oli vaikein, koska palikat vain eivät loksahtaneet helposti kohdalleen. Maalasin työtä yli vuoden ja tein monta harhapolkua.

Paljonko taidetarvikkeisiin menee rahaa? Miten taiteiija elää/tienaa? Miro Mikä on kallein myymäsi teos? Miksi Villen työt maksavat enemmän kuin Millan? Jenna Onko nykypäivänä mielestäsi sukupuolella merkitystä – eroa sillä, että on naistaiteilija tai miestaiteilija?

Milla: Tarvikkeisiin ja muihin taiteellisiin kuluihin (työhuonevuokrat, näyttelykulut) menee maalarilla helposti tuhansia euroja vuodessa mutta kuluja voi myös vähentää verotuksessa. Esim. performanssi taiteilijalla ei ole välttämättä suuria materiaalikuluja. Taiteilija elää teosmyynneillä, välillä ehkä apurahalla ja monet taiteilijat tekevät oman taiteellisen työnsä ohella myös esim.opetustöitä. Sukupuolella ei ainakaan saisi olla tänä päivänä merkitystä, merkitystä on kiinnostavilla teoksilla, taiteella ja sen sisällöllä. Ville on nostanut teostensa hintaa hiljattain galleristin kanssa.

Onko työn nimeäminen vaikeaa ja millaista yhteisnäyttelyn suunnittelu on? Ronja

Milla: Joskus nimi voi olla jopa lähtökohta maalaukselle. Usein kuitenkin nimeän maalaukset jälkikäteen. Joskus nimi pulpahtaa mieleen helposti ja joskus sopivaa joutuu etsimään. Yhteisnäyttelyn suunnittelu oli kiinnostavaa ja herätti uusia ajatuksia omaan työskentelyyn.

Ville: Teoksen nimeäminen on viimeinen siveltimen veto. Se ohjaa katsojaa teoksen sisältöön. Joskus se on yksinkertaista ja toisinaan yhtä vaikeaa kuin itse maalaaminen. Yhteisnäyttelyn suunnittelu on keskustelua ja villien ajatusten heittelyä.

Kiitokset Raahen kulttuuritoimelle ja taiteilijoille lukion KU1-kurssilaisten näyttelykokemuksesta!

 

 

YO-juhla kansikuva

YO ohjelma kuva ohjelma

Onnea uusille ylioppilaille ja hyvää kesää. Käsiohjelman kuvat on tehnyt 2. luokkalinen Laura K.

IMG_0353

KU2-kurssilaisten tehtävänä oli tehdä myyvä pakkaus elintarvikkeelle, jonka raaka-aineena on hyönteispitoinen proteiini. Inspiraationa tehtävään luimme lehtiartikkelin hyönteiselintarvikkeiden pakkaussuunnittelusta.  Tehtävästä innostuttuaan ope ja lukiolaiset olivat jo valmiina hankkimaaan hyönteiselintarvikkeita, mutta Suomen laki on tullut tuotteistamisessa vastaan. Ennakkoluulottomia ja valituille kohderyhmille suunnattuja pakkauksia alkoi kuitenkin syntyä tiuhaan tahtiin ja samalla lisääntyi medialukutaito mainonnan osalta. Pakkauksilla vaikutetaan meidän kulutuskäyttäytymiseemme.

KU2-kurssilaiset tekivät myös perinteisen runokuvitustehtävän Mika Waltarin sanoja käyttäen. Runot luettiin iPadille ja katsoimme työt yksitellen valkokankaalta runoista ja kuvituksista nauttien.

Yhtenä KU2-kurssin tehtävistä oli keramiikkatyö: kanooppiastia, joka silyttää jotain tekijänsä salaisuutta. Kanooppiastioiden historia on pitkä. Tutustuimme lyhyesti muinaisen Egyptin esinekulttuuriin. Useille lukiolaisille keramiikkatyö oli elämän ensimmäinen kerta saven parissa. Veikeät työt olivat hetken esillä koulun pääportaikossa, mutta häipyivät sitten paljastamattomine salaisuuksineen lukiolaisten koteihin.

KU4-kurssilaisen Albert Edelfeltin Virginie-maalauksen pohjalta tehty akryylityö on julkaisemisen arvoinen. Kuvan naisen elämään voi sukeltaa salapoliisikertomuksen tavoin Anna Kortelaisen Virginie -kirjan kautta. Taidehistoria on mielenkiintoista tutkimustyötä.

IMG_0354

 

Natura-lehti julkaisi aiemmista tiedeleirikouluistamme artikkelin. Syksyllä 2016 suuntana on Sodankylä ja teemana on ´Revontulten alla´.

Revontulten alla

Natura 5 2016, tiedeleirikouluista1

Oppiainerajat kaatuvat Perämeren rannan tiedeleirikouluissa

Aki Pulkkanen & Jyrki Autio, Raahen lukio

Perämeren rannikon lukiot Raahessa, Pyhäjoella ja Kalajoella ovat järjestäneet ilmiöpohjaiseen oppimismenetelmään nojaavan tiedeleirikoulun jo kolmena syksynä. Lukiolaisten yhteisissä projekteissa on tutkittu rannikon ainutlaatuista maankohoamista, Hailuotoon kaavaillun silta-pengertien tuomia muutoksia ja rannikon tuulia. Tavoitteena on ollut laajan ilmiön lähestyminen sulauttaen eri oppiaineiden näkökulmia monipuoliseksi ja elämykselliseksi kokemukseksi. Tiedeleirikoulun taustalla on vaikuttanut tarve kehittää lukiota kohti laajojen kokonaisuuksien hallintaan unohtamatta  opetuksellista vuorovaikutusta ja yhteisöllisyyttä.

Miksi 1800-luvulla Pyhäjoen rantakallioihin kaiverretut nimikirjaimet ovat jäkälien ja sammalten peittäminä korkealla, kun uudemmat hipovat Perämeren aaltoja? Miten maankohoamista voi havaita Raahen kaupunkikuvassa? Kuinka voimakas tuuli nostaa ryhmässä tehdyn paperileijan ilmaan tai kuljettaa tiedeleirikoululaiset purjeveneellä Maakallan saareen? Miten tuuli muokkaa maisemaa, inspiroi taiteessa tai valjastetaan tuottamaan energiaa?

Luontohavaintoja ja digiloikkaa

Tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytöllä on ollut iso rooli mieleenpainuvien luontoelämysten rinnalla. Lukiolaiset ovat rakentaneet ja jakaneet ilmiöihin liittyvää tietoa yhteistyössä eri lukioiden opiskelijoiden, tiedeleirikouluun kutsuttujen asiantuntijoiden ja opettajien kanssa. Lukioiden välinen viestintä valmisteluvaiheessa, opiskeluun liittyvät taiteen ja tieteen ennakkotehtävät ja tiedon kerääminen tiedeleirikoulujen verkkosivuille ovat olleet vastapainona intensiiviselle tutkimusmatkoille ja asiantuntijoiden kohtaamiselle. Verkostoituminen on oleellinen osa tiedeleirikoulua.

Opettajien monologeista yhteisölliseen oppimiseen

Oppiainerajoja ylittävät projektit on kirjattu uudistuvaan lukion opetussuunnitelmaan teemaopintoina. Kokemuksemme mukaan opetuksen suunnittelu lohkaisee projektista suuren osan. Eri lukioista tulevien opiskelijoiden ryhmäyttämiseen olemme oppineet käyttämään riittävästi aikaa. Toimiva vuorovaikutus on perusedellytys oppilasryhmän aktiiviselle roolille, sillä opettajaryhmällä on suuri kiusaus täyttää hiljaiset hetket opetusmonologeilla ilmiöiden ja elämysten äärellä.

Opiskelijoiden kommentteja maankohoamistiedeleirikoulusta:

”Tiedeleirikoulussa pääsi itse tutkimaan asioita jos niitä ei heti ymmärtänyt. Suurin ero

mielestäni oli että luonnossa sai selkeämmän kuvan maankohoamisen mittakaavasta.”

”Parasta oli ulkona ilmiön äärellä ihmettely. Juuri se, että asiaa ei opiskeltu kirjoista vaan

ilmiön äärellä.”

Ulos luokkahuoneista – “The truth is out there”

Tiedeleirikoulut elävöittävät ja tuovat vaihtelevuutta oppimiseen. Niiden parasta antia niin opiskelijoiden kuin opettajien mielestä ovat autenttinen oppimisympäristö, sosiaalisuus ja itse tekeminen (Virranmäki 2013). Onnistuessaan ilmiöpohjaiseen oppimiseen liittyykin kontekstuaalinen oppimiskäsitys: oppimiseen sidotaan asiantuntijuus, oppimisen sosiaalisuus sekä konkteksti yhdessä aktiivisen tiedonrakentamisen kanssa (vrt. Cantell 2001: 26; Virranmäki 2013:68). Näiltäkin osin lukion uuden opetussuunitelman henki toteutuu hyvin tiedeleirikoulussa.

Opiskelijoiden kirjoittamat artikkelit tiedeleirikouluista lehtiin (Halunen 2013; Larikka & Vilenius 2014; Raahen Seutu 2015) ja nettiin  (Luma 2015)  harjaannuttavat heitä asiatekstien kirjoittamiseen, tiedon julkaisemiseen ja journalistin taitoihin. Samalla lukiot saavat näkyvyyttä ja tunnettavuutta.

Lähteet:

Cantell, H. (2001). Oppimis- ja opettamiskäsitykset maantieteen opetuksen ja aineenopettajakoulutuksen kehittämisen lähtökohtina. Helsingin yliopiston opettajankoulutuslaitoksen tutkimuksia 228. Hakapaino, Helsinki.

Halunen, S. (2013). Tiedeleiri tuo mielekkyyttä oppimiseen. Pyhäjoen kuulumiset. Pyhäjoen lukion tuottama joukkojulkaisu. http://kuulumiset.pyhajoki.fi/arkisto/pdf/2013/pyhajoenkuulumiset-38.pdf Luettu 25.4.2016.

Larikka, K & Vilenius, M (2014). Valaiseva reissu sillattomaan saareen. Kaleva 15.9.2014

Luma (2015). Tuulen viemänä Kalajoella – ilmiömäistä oppimista. http://luma.fi/artikkelit/4034/tuulen-viemana-kalajoella-ilmiomaista-oppimista Luettu 25.4.2016.

Raahen Seutu (2015). Tiedettä ja tuulen viemää. 2.10.2015

Virranmäki, E. (2013). Ilmiöpohjaisuus maantieteen opetuksessa ja oppimisessa – ilmiöpohjaisen opetuksen hyödyntäminen lukion tiedeleirikoululla. Pro gradu -tutkielma. Oulun yliopisto, maantieteen laitos. http://herkules.oulu.fi/thesis/nbnfioulu-201312202050.pdf. Luettu 25.4.2016.

Natura 5 2016, tiedeleirikouluista2

 

KU3-kurssilla harjoiteltiin elokuvien editointia ja tutustuttiin elokuvan tyylilajeihin ja historiaan. Kurssin päätteeksi valmistui filmejä niin tupakkavalistuksesta, omista lempipaikoista kuin myös dokumenteja Suomi 100 -vuotta teemalla.

 

 

KU6-kurssin aluksi harjoiteltiin erilaisia piirros- ja maalaustekniikoita. Samaan kuvaan saattoi kokeilla eri tekniikoita ja tutkia miten valittu tekniikka vaikuttaa ilmaisuun. Lähtökohtana teoksille oli taihistorian merkkiteokset, joista etsittiin taustatietoja.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Raapekartonkityö

Kurssin valinnaisena tehtävänä oli rakentaa pahvilaatikkoon kolme erilaista näkymää.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Collagrafiaharjoitus

Blog Stats

  • 138,856 hits

Open valokuvia Flickr:ssä