Kankaan kuoseja suunniteltiin nopeiden harjoitusten avulla. Muovikaaviopainantaa kokeiltiin tiskiräteille. Sanna-Kaisan harjoituksia.

Muffinssi-pussilakana. Sanna-Kaisa

Tein pussilakanakankaaseen söpöjä muffinsseja. Muffinssijonojen reunoilla on limevihreitä raitoja. Suunnittelin muffinssien tilalle aluksi kitaroita, mutta loppujen lopuksi idea vaikutti tylsältä, joten valitsin muffinssit. Toteutin työni sabloonatekniikalla, koska se vaikutti sopivimmalta. Olin kokeillut tekniikkaa jo aiemmin. Työni onnistui niinkuin olin sen suunnitellut, kunnes lopussa hieman tyrin kääntäessä kangasta, jossa oli vielä märkää väriä… punainen kirsikkaväri levisi joissakin kohdin.  Sanna-Kaisa

Marjan sammakoihin tarvittiin kolme muovikaaviota. Jokainen väri painetaan erikseen. Kangas on värjätty kuvistunnilla.

Palikkapainantakokeilu

Bolivialainen vaihto-oppilas Camila teki kurssilla upean kukkakankaan.

palikkapainanta ja värjäyskokeilu

Työssäni on hyvin pitkä käärme, jossa on kahta väriä. Halusin tehdä jonkin värikkään ja iloisen työn, joten päädyin tällaiseen lopputulokseen. Tein neljä sapluunaa ja tuputin väriä kankaalle. Olin joskus ala-asteella tuputtanut viimeksi, mutta kokeilun avulla pääsin tuputuksen salojen jäljille.Minusta onnistuin hyvin luomaan hyväntuulisen työn. Pienet sotkemiset olisi voinut jättää pois. Atte

Kissakangas. Hanna.

Hannan esittelyteksti tähän. Hanna

Annikan nuottiviivastot on tehty maalarinteipillä rajaten.

Työni aiheena oli musiikki. Se oli minulle luonnollinen valinta koska musiikki on suuressa osassa elämässäni. Nuottiviivaston tein teippien avulla ja nuotit painoin sabloonan avulla. Tekniikka oli minulle jo entuudestaan tuttu pienien kokeilujen kautta. Toisen kankaan mittasuhteiden saaminen samanlaisiksi kuin ensimmäisen kankaan oli hankalaa, mutta onnistuin siinä kuitenkin parin yrityksen jälkeen.  Vaikka tein työni tarkasti, kankaanpainoväri levisi sabloonan alle välillä. Jos voisin aloittaa työni alusta, tekisin sen vielä tarkemmin, jotta levinnyttä väriä ei tarvitsisi jälkikäteen enää korjailla.  Annika

Lauran lehdet.

Ollin viikset.

Tummia kukkia. Jenni

Halusin tehdä jonkin yksinkertaisen lopputyön, joka ei vaatisi pikkutarkkaa osaamista. Sidoin kankaaseen solmuja, jotta siihen tulisi vivahteita ja värjäsin valkean kankaan tummansiniseksi. Aluksi ajattelin käyttää sapluunaa tehdäkseni mustanharmaita kukkia, mutta päädyin tekemään ne käsin. Kukkien keskusta on tosin painettu sapluunalla. Kukat eivät ole täysin identtisiä, mutta se ei haittaa. En myöskään halunnut, että kaikki kukat olisivat samalla viivalla, vain ne olisi maalattu sekaisin. Olen ihan tyytyväinen lopputyöhöni, koska se vastasi odotuksiani. En olisi halunnut muuttaa mitään. Työ vaati paljon työtä, mutta sitä oli mukava tehdä koska se oli mieluista hommaa. Jenni

Sonjan autot.

Paikallislehti Raahen Seudussa (8.2.2012) oli kirjaston korjausta käsittelevä juttu, jossa kirjastotoimenjohtaja Timo Töyräs sanoo:
“Raahen lukion toisen ja kolmannen vuosikurssin opiskelijat kokosivat ajatuksia peruskorjatusta kirjastosta kuvataiteen tunnilla opettajansa Aki Pulkkasen johdolla. Töyräs kertoo olleensa ilahtunut nuorten ajatuksista. Jotkin nuorten ideoista olivat sellaisia, joita kirjaston työntekijät olivat jo pohtineet.
Nuorten toiveissa olivat muun muassa kahvila, mediahuone ja nuorille suunnattu oleskelutila. Töyräs kertoo antaneensa lukiolaisten suunnitelmat arkkitehdin käyttöön.”

Lukion vieressä sijaitseva kirjasto on Raahen lukiolaisille tuttu paikka ja suurin osa kurssilaisista sanoi käyttävänsä kirjaston palveluja joka kuukausi. Lehtisali ja koulutehtävien tekemiseen soveltuva lukusali ovat lukiolaiselle tuttuja. Monet muistivat lastenosaston sohvaympyrän, jossa sai kuunnella lainakuulokkein musiikkia tai satukasetteja.  Musiikkiosaston lasikoppi oli open lukioajan tuttu hyppytuntipaikka – huoneessa saattoi kuunnella porukalla musiikkia kenenkään häiriintymättä. Lukiolaiset vierailevat kuukausittain vaihtuvissa taidenäyttelyissä kirjaston näyttelytilassa.

Millainen kirjaston visuaalinen ilme olisi nuorten mielestä loistavan näköinen ja toimiva? Miten sisustuksessa voisi näkyä raahelaisuus, nuorekkuus, trendikkyuys, tehokkuus tms. ? Toimivien palvelujen parantamista, kirjaston visuaalinen ilmettä, toimintatapaa mietittiin nuorten näkökulmasta ennakkoluulottomasti uudelleen. Tuleekohan kirjaston ulkoasuun muutoksia? Ilkeämielisimmät ovat kutsuneet kirjaston ulkokuorta “styroksilaatikoksi, joka on kasattu yhteen maalarinteipillä”.

Toivottavasti nuorten postereilla ja ideoilla on vaikutusta arkkitehdin suunnitelmiin!

Myös taideharvinaisuus MONALISA sai kylmää kyytiä.

Aamulla kahviteltiin yhdessä henkilökunnan kanssa ruokalassa ja odoteltiin Penkkari-juhlaa. Tutoreiden järjestämä juhla oli jälleen menestys. Muotokuva ryhmänohjaajasta, näytelmä opettajainhuoneen tapahtumista, tanssii opettajien kanssa ja vuoden abin valinta piirtyivät hurraavan opiskelijajoukon mieliin.

Penkkarijuhlan lopuksi muodostettu kunniakuja saatteli abit lukulomalle.

Raahen lukion pihalle oli kerääntynyt suuri joukko sukulaisia ja ystäviä. Karkkia satoi taivaalta kourakaupalla kun kolme kuorma-autollista abeja kärrättiin ulos koulusta.

TSEMPPIÄ LUKULOMALLE JA ONNEA YO-KIRJOITUKSIIN!

Lue myös: Penkkarit 2011 ja Penkkarit 2010

Muinaismuistoja: Raahen lukion penkkarit 2000,

Eevi Ylönen: RAZZ RAGOO THE KIDD

maalauksia ja sarjakuvia

Raahe-salin lämpiössä 6.2.-2.3.2012

Raahen lukiolainen Eevi Ylönen on koonnut värikylläisen, räväkän ja voimakkaan näyttelyn akryylivärimaalauksista Raahe-salin lämpiöön. Töitä on syntynyt lukion kuviskerhossa ja vapaa-ajalla. Eevin vahvoista akryylivärimaalauksista ei voi enää puhua vain tekniikkakokeiluina – teoksista muodostuu jo vaikuttava kokonaisuus, esikoistaidenäyttely.

Työskentelystä: Aloin maalata akryyliväreillä samaan aikaan kun lopetin nukkumisen, siinä lokakuun 2011 kieppeillä. Akryylit toimivat laiskan vaihtoehtona öljyväreille, koska akryylityöt kuivuvat nopeasti ja niitä oli helppo käsitellä.

Melkein kaikki taulut olen maalannut kerralla valmiiksi, paitsi näyttelyn suurimman teoksen 1-2-3W Baron Samedi, joka on oikeastaan useampi maalaus päällekkäin. En ikinä ollut ”tyytyväinen” edeltävään tauluun ja jatkoin päälle aina jotain muuta. Varmaan jos olisi aikaa maalaisin useampiinkin päälle jotain… Koska en oikeastaan luonnostele muualla kuin päässäni, on työskentely ollut melko nopeaa. Olen lähinnä maalannut eri ideoita ja mielikuvia. Melkein kaikki maalaukset päätyvät kuitenkin lopulta olemaan jotain ihan muuta kuin olen alun perin ajatellut. Mitään kummempia tavoitteita minulla ei ollut, olen vain maalaillut huviksi. Huviksi kai kaikkea kuvataiteeseen liittyvää tehdäänkin.

Maalausten aiheet: Niin aiheet kuin taulujen nimetkin on melko lailla heitetty hatusta ja pahemmin miettimättä. Kieltäydyn sanomasta jotain kornia sisäisistä demoneista sun muista tyyppi-teini angsteista, koska Suomessa keskinkertainen eläminenhän on tunnetusti niin kamalan rankkaa. Ennemmin sanon että maalailin samalla kun ajattelin kukkasia ja vauvakuutteja. 

Vastapainona maalauksille toimii Raahe-salin lämpiön vitriineihin esille laitetut sarjakuvaoriginaalit. Eevin MESTARIPERUNA-sarjakuvia voi lukea hänen kärkkäästä, suorasanaisesta, mutta huumorilla höystetystä sarjakuvablogista: http://mestariperuna.wordpress.com/

TERVETULOA NÄYTTELYYN RAAHE-SALIN LÄMPIÖÖN!

Näyttelyn juliste: EEVI YLÖNEN -poster

Omenoillakin on tunteet

Joulupukin säkkiin on pakattu paljon suvaitsevaisuutta. Suvaitsevaisuus on UNESCO:n määritelmän mukaan kulttuureiden, ilmaisutapojemme ja inhimillisten elämänmuotojen rikkaan moninaisuuden kunnioittamista, hyväksymistä ja arvostamista. Se on tärkeää, koska kaikki ihmiset ovat erilaisia. On tärkeää hyväksyä ihmiset, jotka ovat erilaisia ulkomuotonsa, puhetapansa, asemansa, käyttäytymismuotojensa ja arvojensa puolesta. Jokaisella on oikeus elää rauhassa ja olla sellaisia kuin he ovat. Jokainen ihminen on samanarvoinen. 

 Säkin punainen omena kuvastaa erilaisuutta. Punainen omena on ulkomuotonsa vuoksi erottuva vihreistä omenoista, mutta silti punainen omena on samanlainen omena kuin vihreätkin omenat. Vihreistä omenoista huokuu punaisen omenan hyväksyminen, sillä punainen omena on mukana muiden omenoiden joukossa. Mirka ja Riitta                   

Puzzle of Difference

Pakkasimme joulupukin säkkiin rohkeutta erottua joukosta.

Nykyään etenkin nuoret saavat helposti vaikutteita median luomasta ihmiskuvasta. Ajatellaan, että kaikkien pitäisi olla yhtä täydellisiä kuin photoshopatut huippumallit. Lisäksi nuoret eivät välttämättä uskalla erottua massasta, vaan jokaisen on pakko saada esimerkiksi ”Bad Hair Day” – pipo tai samanlainen takki kuin kaverilla. Harmaat palat kuvaavat samankaltaisia ihmisiä, jotka ovat täysin median ja mainosten vietävissä. Pinkki pala puolestaan edustaa ihmistä, joka uskaltaa erottua muista ja olla täysin oma itsensä. KU2 – Jenna ja Meiju

Ahaa!

Säkkiin pakattu: Paljon inspiraatiota. Inspiraatio tärkeää, jotta saisi kuviksessa hyviä ja luovia ajatuksia. Valkoinen mies kuvassa keksii jotain ja saa Ahaa! –elämyksen (huomaa lamppu, etusormi ja ilme). KU2 Saku ja Jesse

Joulun ilo

Ihminen ei voi olla onnellinen jos se ei ensin ole iloinen.

“Onnellisuus on Suomessa laskussa. European Social Survey -tutkimuksen mukaan suomalaisten onnellisuus oli nyt alimmillaan sitten vuoden 2002, jolloin kahden vuoden välein tehtävä tutkimus aloitettiin” <<Helsingin Sanomat

KU2 Antti Ahola ja Minttu Lampela

Vastakohtaisuus

Säkkiin on pakattu iloa ja onnellisuutta. Pakattu asia on tärkeä koska, itsemurhien ja masennuksen määrä maailmassa on suuri. Ihminen voi sanoa olevansa masentunut, kun on alakuloinen. Sairaudeksi luokiteltava masennus eli depressio on kuitenkin eri asia. Depressio on yleinen ja edelleen alidiagnosoitu sairaus. Lähes jokaisella on jossain vaiheessa vaikeisiin elämäntilanteisiin liittyviä ohimeneviä mielialan laskun tai surun tunteita, mutta suurimmalla osalla tilanne ei pahene masennukseksi. Siinäkin tapauksessa, että masennus puhkeaa, se jää usein toteamatta. Vakavimmillaan masennus voi johtaa itsemurhaan.

Pakattu asia näkyy visuaalisesti vastaväreinä (sininen ja oranssi). Sininen kuvastaa surua ja oranssi iloa. Suru ja ilo näkyvät myös naamioiden ilmeissä ja teksteissä. KU2 Salla, Janika ja Emmi

Varpuset jouluaamuna

 Joulusäkkimme on täynnä joulurauhaa ja rakkautta.  Jokainen tarvitsee sekä rakkautta, että rauhaa. Näin jouluna se korostuu ja haluamme jakaa sitä.

Varpusista välittyy heidän välinen läheisyys. Asettelu on hyvin harmoninen, sekä symmetrinen, mikä kuvastaa rauhaa.

Ku2 Jenni Käkelä ja Jenni Roimaa

Lumi

Lumi on tärkeää, koska se tuo valoa pimeään talveen. Teemu ja Jonttu

Lukion KU8 kurssilaiset Raahen Raatihuoneen juhlasalissa.

Kuvataiteen 8 Kurssilla tutustutaan ihmisen kuvaamiseen taiteessa.  Vierailimme lukiolaisten kanssa Raahen raatihuoneella, joka on kivenheiton päässä lukiolta. Raatihuoneen muotokuvakokoelma ja juhlava interiööri on loistava tutustumiskohde. Oppaaksemme lupautui Raahe-opas Kirsti Vähäkangas, jonka käsiala näkyy myös Raahen Raatihuoneesta ja juhlasalin muotokuvakokoelmasta kertovissa lehtisissä.

Tunnetuin huoneen taiteilijoista lienee Eero Järnelfelt, jonka vuonna 1921 maalaama muotokuva vuorineuvos Arthur Lagerlöfistä on saattanut vaikuttaa siihen, että samaiselta taiteilijalta tilattiin myöhemmin suurikokoinen alttaritaulu Raahen kirkkoon. Kaupungille suurlahjoituksen tehneen Lars Fredrik Leufstadiuksen muotokuvan on maalannut Arvid Liljelund. Kaupunginjohtajien muotokuvia ovat maalanneet Hannu Kaakko, Niilo Hyttinen, Paavo Tolonen ja Oma Orell.

Kaupunginjohtajien muotokuvat. Huonetta kiertää vanha sohvarivistö.

Muotokuvien lisäksi Raatihuoneella on runsaasti Raaheen läheisesti liittyvien taiteilijoiden tekemää taidetta: Jari Jansson, Pentti Tuikkala, Raija Korppila, Kari Juva (jonka taidetta esittelevä veistospuisto on raatihuoneen vieressä), sekä Kirsti Muinonen (jonka tuttu, Raahen lukion rehtorista maalaama muotokuva on lukion opettajainhuoneessa). Raatihuonetta tarkkailee läheisestä puistosta Urho Kekkonen,  Matti Peltokankaalta tilattu suurikokoinen näköisveistos.

Viimeisimmässä remontissa Raahen Raatihuone peruskorjattiin upean näköiseksi.  Suurin osa huoneista on nykyaikaisia toimistotiloja. Herää kysymys, miltä vaikkapa juhlasali näyttäisi ennallistettuna? Paljastuisiko valkoisen kattopinnan alta esimerkiksi koristemaalauksia ja historiallisista seinistä vanhoja tapettikerroksia?

” Jag behöver inte tre tusen kronor, men Brahestad behöver en tavla!” 

Salin päätyseinällä on suuri ´Taisteluammunta´-öljymaalaus. Jonka raahelainen laivanvarustaja Henrik Sovelius on voittanut aikoinaan Tukholmassa järjestetyissä kuninkaallisissa arpajaisissa. Kerrotaan, että kuningas Oskar II olisi halunnut lunastaa taulun itselleen suuresta summasta, mutta maalaus päätyi Soveliuksen tahdosta Raaheen.

Stridskjutning. Taiteilija Herman af Sillén, 1894

Kiitokset Kirstille mukavasta opastuksesta vierailulla!

Linkkejä:

Lisätietoa Raahen Raatihuoneesta

Arttu reissasi joululomalle Kanarialle  Emilian kanssa. Matkalla Arttu nautti auringosta. Lue Artun matkasta tarkemmin matkapäiväkirjasta ja katso mukavat matkakuvat.

Espanjaa Arttu on oppinut Raahen lukion vaihto-oppilas Camilalta:

Uudenvuoden lupaus tai toive. Shoko opetti meille japanilaista kalligrafiaa.

Saimme Raahen lukiolle vieraaksi vaihto-opettajan Japanista. Kuvataiteen 2 ja 8-kurssilaiset tutustuivat hänen johdollaan japanilaisiin kirjoitusmerkkeihin ja taidemuodoksi kehittyneeseen kalligrafiaan: 書道, jota kutsutaan shodōksi. Sympaattinen opettaja Shoko kertoi samalla japanin kulttuurista, koulutusjärjestelmästä ja nuorten elämästä.  Tuhannet kiitokset Shokolle vierailusta!

Opiskelijat tekivät japanilaisin kirjoitusmerkein oman nimensä ja miettivät toiveita uudelle vuodelle, kuten Japanissa on tapana. Shoko auttoi toiveiden kääntämisessä japanilaiseksi kirjoitusmerkiksi. Toiveissa vilahtelivat RAKKAUS, ONNI, RAUHA, RUOKA, RAHA, YSTÄVYYS ja jopa YLIOPPILAAKSI VALMISTUMINEN. Kuuntelimme kalligrafiaa harjoitellessa japanilaista musiikkia.

Opekin oppi uutta. Etunimi Aki merkitsee japanissa syksyä ja on yleinen tytön nimi.

Osa lukiolaisista etsi uudenvuoden toivettaan vastaavia kirjoitusmerkkejä internetistä ja osalle Shoko piirsi taidokkaan mallin.

Japanin kulttuuria käsiteltiin Raahen lukiossa laajemmin Japanin ja Kiinan päivänä vuonna 2003, jolloin teimme kuvataiteessa mm. origameja. Japanologi Seija Jalagin kertoi japanilaisen ja suomalaisen kulttuurin kohtaamisesta. Koululla oli myös runsaasti esillä esineistöä Kiinasta ja Japanista ja kouluruokailu oli elämys syömäpuikkoineen. Järjestelytyöryhmän vetäjänä toimi opettaja Valma Kukko.  Mukava kuvakooste teemapäivästä löytyy koulun vanhoilta nettisivuilta.

Kansainvälistä teemaviikkoa vietetään Raahen opetustoimessa taas ensi keväänä. Raahen opetustoimen taito- ja taideaineiden kehittämisryhmä on kerännyt eri maihin liittyvää opetusmateriaalia ja tietoa TAIKAKUU -nettisivuille eri kulttuureista, mm. Japanista.

Raahenlukion kuvataidekurssilaisia Iida Ojanperän taidenäyttelyssä.

LUKIOLAISTEN PAPEREISTA POIMITTUJA KYSYMYKSIÄ:

Milloin innostuit taiteesta? Miikka

Piirtämisestä olen ollut innostunut jo lapsena ennen koulun alkamista. Melko varhaisessa vaiheessa myös päätin, että minusta tulee taiteilija. Ainakin tällainen muistijälki minulle on jäänyt ala-asteen alkuvuosilta.

Miksi aloit taiteilijaksi ja opiskelitko taiteita jossakin varsinaisesti taiteisiin suuntautuneessa koulussa? Klaus

Olen pitänyt käsillä tekemistä aina mielekkäänä, joten koin jollain tavalla luovan tai luovuutta sivuavan ammatin soveltuvan itselleni parhaiten. Kuvaamataito oli lempiaineeni koulussa, lukiossa otin kaikki mahdolliset valittavissa olevat kurssit – niitä oli mielestäni liian vähän.

Ensimmäisen öljyvärimaalaukseni olen tehnyt 6-vuotiaana: suuren punaisen omenan, jonka ympärille piirtyy selkeä pensselillä vedetty rinki.

12-13-vuotiaana aloin käydä Kaskisten Kansalaisopiston öljyvärimaalauskursseilla, myöhemmin liityin taideyhdistys Marinan jäseneksi. Kävin myös muita Kaskisten Kansalaisopiston kursseja mallipiirustuksesta valokuvaukseen. Omalla ajalla tein erilaisia kokeiluja spraymaalaamisesta pieniin installaatioihin.

15-vuotiaana ostin oman kameran. Lukion jälkeen tutustuin Italiasta Kaskisiin muuttaneeseen valokuvaajaan, Anna Koivistoon. Vietimme paljon aikaa yhdessä, hänen tietotaitonsa taidemaailmasta oli yksi kipinä ”vakavampaan” valokuvausinnostukseeni. Vuonna 2004 pääsin Turun taideakatemiaan opiskelemaan valokuvausta, valmistuin koulusta vuonna 2008.

Oletko ollut kiinnostunut muista ammateista? Manu

Olen ollut kiinnostunut myös muista ammateista, mutta ne ovat useimmiten liittyneet enemmän tai vähemmän taiteeseen. Olen mm. hakenut Turun yliopistoon opiskelemaan uskontotieteitä ja taidehistoriaa, graafista suunnittelua Espoo-Vantaan Muotoiluinstituuttiin (toimii nykyisin nimellä Metropolia) ja Turun DIAK:iin monimediatoimittajan opintoihin.

Mistä saat inspiraation eri teoksiin? Veera

Unimaailma inspiroi taidettani. Esimerkiksi Hei katso kuinka kaunis onkaan tuo auringonnousulasku perustuu vuonna 2008 näkemääni uneen. Teoksesta on olemassa myös toinen pelkistetympi versio, pieni akryylimaalaus, jonka omistaa Tsekin tasavallassa asuva suomalainen taiteenkeräilijä.

Musiikki on minulle tärkeää; sitä tulee usein kuunneltua, kun työstän uutta teosta. Vuosia takaperin eräs turkulainen taiteenkeräilijä teki kanssani erikoisen kaupan – hän vaihtoi pianonsa yhteen valokuvamaalauksistani. Tämä on ehkä konkreettisinta, miten musiikki on vaikuttanut tai liittynyt taiteeseeni.

Melkein mistä tahansa voin saada kipinän teokselle: kirjoista, luonnosta, hyvästä keskustelusta, rakkaudesta, surusta, jostain oudosta sattumasta jne. Pidän kaikki aistit avoinna.

Onko sinulla usein hetkiä, jolloin maalaaminen ei onnistu? Miikka

On kausia, jolloin en tee maalauksia. Silloin teen muita töitä tai kirjoitan, piirrän sekä kerään ideoita tuleviin teoksiin. Toki taukoja on hyvä pitää, jotta mieli pääsee levähtämään. Mutta joskus on myös toisinpäin, jos joudun olemaan pitkään luomatta, alan kokea levottomuutta – tulen kärsimättömäksi.

Näyttelyn teosten päävärinä oli oranssi ja sininen. Muutama teoksista oli kolmion mallinen ja pyöreä. Miksi juuri vastavärit oranssi ja sininen? Niko

Vastavärien valinta ei sinänsä ole suunniteltua.

Värit muotoutuvat teosta tehdessä, sen tunnelman ja aiheen mukaan. Mutta näyttää siltä, että tällä hetkellä olen mieltynyt sinioranssiseen värimaisemaan. Ehkä taiteessani on sinioranssikausi?

Näyttelykokonaisuudessa värien polaarisuus enemmänkin täydentää toisiaan kuin kumoaa. Symbolisesti sininen liittyy veteen, ilmaan, kylmään, älyyn, järjestykseen, rauhaan ja oranssi puolestaan tuleen, maahan, lämpimään, tunteeseen, virtaan, elinvoimaan. Kaikki neljä elementtiä ovat siis käytössä:

maa, tuli, vesi ja ilma. Ne muodostavat viidennen elementin: Utopian hengen eli teokset itse.

Mistä sait idean yhdistää valokuvausta maalauksiisi? Anni

Kokeilemisen kautta. Ennen isompia canvakselle tulostettuja teoksia tein Turun taideakatemian kirjatyöpajassa Parhainta Onnea – Pink Ink Records 2007 ”kuvalevyn”, joka myötäilee ep-levyn formaattia. Käytin tähän teokseen vanhempieni ja isovanehmpieni vanhoja valokuvia: yhdistelin niitä melko räikeään ”Andy Warhol” maiseen värimaailmaan.

Mikä on UTOPIA-näyttelysi lempiteos?

Lempiteokseni on aina se, mitä sillä hetkellä työstän valmiiksi,

mutta Utopia-näyttelyn valmiista teoksista Tyhjyydestä on yksi suosikkini.

Teos kiteyttää osan elämänkatsomustani: kaikki on hetkellistä, olemme jatkuvassa muutoksenvirrassa ja niin pitääkin olla, mutta myös sitä paremmalla syyllä ympäröivää maailmaa (makrokosmos) tulisi arvostaa ja suojella – kuluttamatta sitä loppuun. Sama koskee sisäistä maailmaamme (mikrokosmos); se on herkkä, sille täytyy antaa liikkumatilaa ja lempeää huomiota. Mikro- ja makrokosmoksella on sama syke: emme ole erillisiä luonnosta, vaikka nykypäivän ihminen tuntuukin ajautuneen yhä kauemmas luonnollisen kauneuden ja villeyden tajusta. Ehkä arvomaailmaamme ja tietoisuuttamme muuttamalla löydämme jälleen takaisin alkujuurakkoon – lakkaamme kokemasta erillisyyttä kaikkeen, toisiin ihmisiin ja itseemme – lakkaamme olemasta jatkuvasti hukassa.

Ketkä ovat lempitaiteilijoitasi tai esikuvia? Juho

Pidän symbolismista ja art nouveausta. Osa Odilon Redonin teoksista ovat erityisen kauniita, pidän hänen The Buddha teoksesta, joka löytyy Van Gogh museosta Amsterdamista. Myös seuraavien taiteilijoiden työt miellyttävät: Jean Delville, Fernand Khnopff, Hugo Simberg, Edvard Munch, Akseli Gallen-Kallela, Albert Edelfelt, Helene Schjerfbeck, John Bauer ja Leonardo Da Vinci. Leonardo Da Vinci löytyy yhdestä Utopia-näyttelyn teoksesta.

Arvostan suuresti yhdysvaltalaisen yhteiskuntakriitikon ja filosofin Henry David Thoreaun kirjallista tuotantoa. Suosittelen hänen kirjojaan: Walden: Elämää metsässä, Kävelemisen taito ja Kansalaistottelemattomuudesta. Yksi lempikirjoistani on myös Jean Gionon Mies joka istutti puita. Se on lukemisen arvoinen pieni tarina, jonka toivoisin olevan tosi.

Monien muusikoiden tuotanto sävähdyttää. Viime aikoina olen kuunnellut erityisen paljon Leonard Cohenin musiikkia, johtunee osittain siitä, että luen parhaillaan hänen elämänkertaansa. Pidän seuraavista artisteista/bändeistä: Lhasa De Sela, Dead Can Dance, James Blackshaw, Michael Cashmore, Antony and The Johnsons,

The National, John Grant, In Gowan Ring, Sally Doherty, Clint Mansell, Mark Kozelek, Stuart Staples…

Kuinka kauan keskimäärin teoksen työstäminen kestää ideavaiheesta valmiiksi työksi? Jan

Keskimäärin ehkä kuukaudesta kahteen kuukauteen. Mutta idea on voinut syntyä jo parikin vuotta aikaisemmin ennen kuin olen alkanut työstää varsinaista teosta.

Tekeminen on monien osien summa. Suosittelen keräämään materiaalia sivuun kaiken aikaa ja ideat kannattaa aina kirjoittaa ylös. Itse kirjoitan joka päivä: joskus ideoita, joskus pelkkää ajatusten virtaa.

Ketkä hankkivat taidetta? Saila

Riippuu taiteilijasta. Omalla kohdallani teoksia ovat ostaneet taiteenkeräilijät, taiteilijat, ystävät, sukulaiset, puolitutut ja tuntemattomat.

Iida Ojanperä: Tyhjyydestä, 2011

Annan kuvat:

Ensimmäisen kuvan epätarkka tunnelma ja vahvat värit kertovat sekä kauniista luonnosta että hiukan sumuisista, pimenevistä illoista, jolloin parhaat ja hulluimmat ideat usein syntyvät: illoista, joita muistellaan myöhemmin hymyillen. Raahessa erityisesti auringonlaskut ovat kauniita, ja neljästä vuodenajasta on helppo nauttia. Tästä kertoo muun muassa se, että kuvaa ei tarvinnut käsitellä paljoa, vaan iltataivas tarjosi melkein kaikki edellytykset.

Toinen kuva on otettu eräältä mieleen jääneeltä keikalta. Kuvan ihmiset ovat nostaneet kätensä ilmaan ja laulavat mukana sanoituksia, jotka tuntuvat koskettavan juuri heidän elämäänsä. Nuorisokulttuuriin kuuluu usein olennaisesti musiikki, ja kuvan ihmiset elävät jokainen omalla tavallaan yhdessä hetkessä, nauttien hyvästä seurasta, yhteenkuuluvuuden tunteesta ja tarttuvasta musiikista.

Kolmas kuva ilmaisee jollain tapaa ystävyyden tärkeyttä: sitä, että ympärillä on ihmisiä, joiden kanssa voit olla juuri sitä mitä olet ja pitää hauskaa. Kuvassa on myös tietty kontrasti. Vaikka ilta on jo tumma, ovat kuvattavat hymyileviä, onnellisia ja leikkimielisiä.   Anna

Jennin kuvat:

Ensimmäisessä kuvassa nuori pelaa lavastetusti World of Warcraftia, joka selittää että nuoret pelaavat paljon tietokoneella ja konsoleilla. Ulkona ei vietetä yhtä paljon enää aikaan vaan nuoret ovat verkostoituneet ja voivat puhua toisilleen netin sekä pelien välityksillä. Kuvan muokkauksen tarkoituksena oli painottaa tietokonetta ja näyttöön kohdistuu värillisiä valoja korostaen peliä.

Toisessa kuvassa nuori opiskelee väsyneenä nojaten käteensä ja tekee tehtäviä kirjapinon keskellä. Nuori viettää suurimman osan ajastaan koulussa opiskellen ja välillä se voi olla hermoja raastavaa. Kuva on hieman harmahtava ja sumea, luoden väsynyttä ja laimeaa tunnelmaa.

Kolmannen kuvan tarkoituksena on kertoa seurustelusuhteista. Suomalaisessa kulttuurissa on vapaus seurustella ja nauttia ihastumisesta nuorena, toisin kuin esimerkiksi Lähi-idässä, jossa se voi olla tuomittavaa ja vanhemmat solmivat avioliittoja lastensa puolesta. Kuvassa korostetaan myös taivasmaisemaa, lämpimiä ja kylmiä värejä, koska seurustelussa on paljon ihania sekä onnellisia hetkiä, mutta myös haikeutta, ikävää tai jopa surua.  Jenni

Jounin kuvat:

Nuorena Pohjolassa 

Nuoret käyttävät paljon aikaa tietokoneella, urheillessaan, sekä kotitehtävissään. Mikä näistä kolmesta on tärkein, pystyykö ajankäyttöä ajoittamaan oikein, että aikaa riittäisi kaikille? Ovatko nämä kolme asiaa kaikki tarpeellisia?

Kotitehtävät ovat tärkeitä, mutta niihinkään ei saa käyttää liikaa aikaa. On käytettävä aikaa myös rentoutumiseen. Monet kokevat liikunnan rentouttavana, mutta siihenkään ei saa käyttää liikaa aikaa. On huolehdittava koulusta. Tietokoneella olo vie helposti paljon aikaa täysin turhaan, mutta se on myös tärkeä väline.

On tärkeää soveltaa ajankäyttöä. Mihinkään ei saa käyttää aikaa liikaa aikaa. Nuorten on itse huolehdittava ajankäytöstään.

Jouni