Eri oppiaineiden yhteistyönä toteutettu tiedeleirikoulu tutki syksyllä 2014 Hailuodon erityispiirteitä ja saareen suunnitellun maayhteyden vaikutuksia. Leirikouluun osallistui opiskelijoita Raahen ja Pyhäjoen lukioista. Tavoitteena oli tutkia maantieteen, biologian, kuvataiteen, psykologian, uskonnon ja historian näkökulmista Hailuodon ominaispiirteitä ja tulevaisuuden näkymiä. Lähtökohtana tiedeleirikoululle on ilmiöpohjainen oppiminen, rakennamme yhdessä elämyksellisesti tietoa oppiaine- ja oppilaitosrajat ylittäen. Opettajat toimivat oppimisen ohjaajina, samalla oppien itse käsiteltävästä aiheesta. Tiedeleirikoulu 2014 -verkkosivu kokoaa kurssin tuotokset yhteen.

Tiedeleirikoululaiset yöpyivät Marjaniemessä.

Tiedeleirikoululaiset yöpyivät Marjaniemessä.

Raahen lukiolaiset Katariina ja Minttu kirjoittivat kokemuksistaan Tiedeleirikoulussa. Juttu julkaistiin sanomalehti Kalevassa maanantaina 15.9.2014:

SILTA – VAI EI?

Hailuodossa rakennettiin ilmiöpohjaisuuden avulla siltoja oppiaineiden ja lukioiden välille

Viime keväänä Raahen ja Pyhäjoen lukion opettajat ryhtyivät suunnittelemaan syksyn 2014 koulujen yhteistyönä toteutettavaa tiedeleirikoulua. Tiedeleirikoulu on eri oppiaineiden yhteistyönä toteutettava viikonloppuleirikoulu, jonka suorittamisesta oppilas tienaa itselleen yhden kurssin. Tämän vuoden tiedeleirikoulun teemaksi valittiin Hailuotoon mahdollisesti rakennettava silta-pengertie. Yhdessä opettajien ja muiden oppilaiden kanssa lähdettäisiin tutkimaan maantieteen, biologian, kuvataiteen, psykologian, uskonnon ja historian näkökulmista Hailuotoa ja suunnitteilla olevan silta-pengertien vaikutuksia saaren luontoon ja ihmisiin. Oppiminen tiedeleirikoulussa ei tulisi tapahtumaan perinteisin menetelmin opettajan yksinpuhelua seuraten. Sen sijaan opettaminen tapahtuisi molempiin suuntiin, oppilailta opettajille ja päinvastoin.

Tutkittava aihe oli matkaan lähdettäessä kaikille yhtä tuttu tai outo, mikä loi vapaan ilmapiirin kurssille osallistuvien välille. Oppilailla ei ollut matkaan lähdettäessä selkeää mielipidettä pengertiestä, vaan mielipide muodostettiin paikanpäällä eri näkökulmista kuultujen esitysten ja oman näkemyksen perusteella.

 

Marjaniemen kalastajamökkejä.

Marjaniemen kalastajamökkejä.

Koska kaikki epäilemättä rakastavat viikonloppuna työskentelyä, lähdimme matkaan kohti Hailuotoa perjantaina hilpein mielin. Matkalla Hailuotoon pysähdyimme Limingan luontokeskukseen, missä lapsenmielisyytemme pääsi valloilleen pelatessamme “Lintujen kahdeksan vuodenaikaa” näyttelyssä olevia digitaalisia lintuaiheisia pelejä. Jotkut meistä kävivät pikaisesti myös lintutornilla, jossa suosituimmaksi kiikaroinnin aiheeksi osoittautuivat lehmät. Kun pelit oli pelattu, lehmät nähty ja kahvit juotu jatkui matkamme kohti Hailuotoa. Eksoottisen lauttamatkan jälkeen koimme mielenkiintoisen bussimatkan Hailuodon idyllisissä maisemissa, kunnes päädyimme Marjaniemeen, jossa majoituimme viikonlopun ajan. Alkupaloiksi nautimme kulinaristisia herkkuja majapaikkamme ravintolassa, jonka jälkeen pääsimme käsiksi itse pääruokaan: ostamiimme herkullisiin grillimakkaroihin, joita paistoimme kotoisassa grillikodassa. Ilta sujui rennosti yhdessä opettajien kanssa tarinoiden ja nukkumaan menimme odottaen seuraavaa leiripäivää intoa puhkuen.

 tiedeleirikoulu

Aamulla suuntasimme kulkumme Hailuodon teknisen johtajan pakeille kuulemaan hänen mielipiteensä silta-pengertien rakentamisesta ja siihen liittyvistä faktoista. Päivän aikana tutustuimme myös Hailuodon keskustaan, sen betoniseen kirkkoon, hautausmaahan, kouluun ja koulun leikkikenttään. Se mikä yllätti meidät kaikki, oli näiden paikkojen modernius. “Mitä ihimettä?!” “Eikö kaikki täälä ookkaan ihan vanahanaikasta?” “Miten täälä on näin paljo hienompi koulu ja leikkipuisto ku meillä?” Nämä olivat muutamia kysymyksistä joita Raahen ja Pyhäjoen lukion oppilaiden suusta tuona lauantai aamupäivänä putkahti. Olimme kai luulleet, että saaren eristyneisyydestä johtuen kehitys olisi pysähtynyt saarella. Myöhemmin näimme Hailuodon toisen puolen, kun suuntasimme kohti Hailuodon korkeinta kohtaa, Hyypänmäkeä. Saimme kuulla toisenlaisia ajatuksia silta-pengertiestä luonnonsuojelija-aktiivilta. Molemmat esitykset kuunneltuamme vaikutti suurin osa meistä oppilaista olevan aika sekaisin omasta mielipiteestään, eikä kukaan osannut päättää olisiko silta-pengertien rakentaminen hyvä asia vai ei.

 

Opettaja Jyrki Autio ja tiedeleirkoululaiset tutkivat kivinäytteitä.

Opettaja Jyrki Autio ja tiedeleirkoululaiset tutkivat kivinäytteitä.

Tatu ja Joona tekivät oman Hailuoto-matkamuiston - leijan.

Tatu ja Joona tekivät oman Hailuoto-matkamuiston – leijan.

Iltapäivällä turvauduimme omien opettajiemme ammattitaitoon kuvataiteen saralla, ja aloimme suunnitella ja valmistaa aivan omia matkamuistoja Hailuodosta. Meidät pakotettiin olemaan luovia, sillä tykötarpeita oli varattu ovelasti siten, että miltei jokaisen oppilaan täytyi kehitellä oma idea matkamuistolle. Tarjolla ei esimerkiksi ollut kymmentä avaimenperäpohjaa tai kangaskassia. Matkamuistoista tuli parempia kuin kukaan olisi osannut kuvitella. Mieliimme jäivät erityisesti nerokas heijastinpanta Hailuoto-teemalla ja Hailuodon ruokakulttuurin innoittamana syntynyt kangaskassi. Illalla paistoimme, mitäs muutakaan kuin makkaraa, ja nuotion ääreen ilmestyi myös aito luotolainen mies, joka kertoi tavallisen saaren asukin näkökulman silta-pengertiehen. Tämä puheenvuoro selvensi monien oppilaiden aivoituksia ja auttoi jälleen eteenpäin oman mielipiteen muodostamisessa.

 

Marjaniemen majakka on rakennettu jo vuonna 1871.

Marjaniemen majakka on rakennettu jo vuonna 1871.

Lauantai-illan saunomisen ja nuotiohetken jälkeen vaivuimme kaikki yön mittaiseen koomaan, josta sunnuntaiaamun koittaessa heräsimme kohti viimeistä rutistusta. Söimme aamiaisen, jonka jälkeen oli vuorossa oman mielipiteen ilmaiseminen ja tiedeleirikoulun grande finale. Istuimme koko porukalla raikkaassa meri-ilmassa ja toimme kantamme julki. Kaikilla oli asiaa koskien perinpohjaisesti mietitty ja hyvin perusteltu mielipide silta-pengertiestä ja siitä, tulisiko se rakentaa Hailuodon ja mantereen välille. Silta-pengertielle vaihtoehtoisena ratkaisuna esitettiin myös vesiskoottereita ja moottorikelkkoja, mutta lopulta päädyttiin kutakuinkin samanlaiseen tulokseen kuin Hailuodon kunnanhallituksessa. Selvä enemmistö oli silta-pengertien kannalla.

Monet meistä epäilivät ennen lähtöä, millainen tiedeleirikoulusta oikein tulisi. Leirikoulusta oli monia olettamuksia, kuten viikonlopun viettäminen maata kaivaen, mikroskoopilla maaperää tutkien ja alkueliöitä tunnistaen. Tiedeleirikoulu osoittautui kuitenkin mieltä avartavaksi, hauskaksi ja mielenkiintoiseksi projektiksi. Jälkeenpäin kysyimme kurssitovereiltamme, mikä Hailuodossa oli parasta ja mikä yllättävintä. Vastaukset olivat hyvin samankaltaisia. Parasta ja yllättävintä oppilaiden mielestä oli Hailuodon luonto ja sen karu kauneus. Oppilaat kehuivat erityisesti Marjaniemen isoa hiekkarantaa. Kaiken kaikkiaan tiedeleirikoulu oli onnistunut ja mieleenpainuva viikonloppu. Se oli tutkimusretki, joka antoi uuden näkökulman lukio-opiskeluun. Oppiminen voi  parhaimmillaan rakentaa siltoja oppilaitosten, oppiaineiden ja ihmisten välille.

Kimmo kertoo dyynien syntyvaiheista Marjaniemen hiekkarannalla.

Kimmo kertoo dyynien syntyvaiheista Marjaniemen hiekkarannalla.

Rakkaudentunnustus Hailuodolle:

 

 

 

Viime keväänä Raahen opetustoimen Taito- ja taideaineiden kehittämisryhmä TAIKAKUU järjesti kaupungin opiskelijoille Katson eteenpäin -valokuvakilpailun. Videokoosteessa näkyvät kaikki kilpailuun osallistuneet työt. Suurkiitos osallistuneille ja onnea voittajille!

Syksyn perinteinen tuunauskilpailumme on nimeltään Pysy kartalla! ja siitä tiedotetaan Raahen opettajille ja oppilaille syksyn mittaan. Yli 2000 maanmittauslaitoksen lahjoittamaa karttaa odottavat luovia tuunaajia. :)

Kaikki kilpailutyöt nähtiin Pekanpäivien iltajuhlassa suurelta valkokankaalta.

Kaikki kilpailutyöt nähtiin Pekanpäivien iltajuhlassa suurelta valkokankaalta.

Upeat vedokset kilpailutöistä koristivat Nordea-pankin ikkunaa.

Upeat vedokset kilpailutöistä koristivat Nordea-pankin ikkunaa Raahen kävelykadulla koko kesäkuun ajan.

Kilpaulun järjesti Raahen opetustoimen TAIKAKUU - taito- ja taideaineiden kehittämisryhmä. Raahe-seura ry tuki kilpailua.

Kilpaulun järjesti Raahen opetustoimen TAIKAKUU – taito- ja taideaineiden kehittämisryhmä. Raahe-seura ry tuki kilpailua.

 

 

Taiteidenyötekstillä

Raahessa järjestettiin Taiteiden yö perjantaina 22.8.2014. Kaksi lukion KU1-ryhmää osallistui alkuillasta järjestettyihin Galleria Myötätuulen näyttelyavajaisiin. Näyttelyssä on 26.9.2014 asti esillä Paula Blåfieldin veistoksia ja Tuija Arina-Sundelin taidegrafiikkaa ja öljymaalauksia. Tutustuimme näyttelyavajaisten tapoihin ja kuuntelimme avajaispuheen, sekä Raahen runoseuran Liisa Männistön esityksen.

Näyttelyn avajaiset olivat täysin uusi kokemus. Taideteokset olivat mielenkiintoisia. Kävin myös tuolinäyttelyssä Kruununmakasiinimuseossa ja kirpputorilla.

- En ole käynyt ennen taidenäyttelyissä. Kokemus oli kiva. Työt olivat hauskoja, värikäitä ja hienosti tehtyjä. Opin miten monipuolista taidetta on. Taiteiden yönä kävin myös museossa. 

20140822_180403

Runoutta taiteiden yössä. Galleria Myötätuulen näyttely avattiin 22.8.2014.

Miten puhua kuvista tai taiteesta? Lukiolaisten KU1-kurssialaiset harjoittelivat kuva-analyysiä oppitunnilla ennen taidenäyttelyvierailua. Kuvailu, analyysi ja monipuolinen tulkinta antavat aiheita kuvista keskusteluun, ennenkuin muodostaa mielipiteensä ja arvottaa taideteoksen.

20140822_184854

Gallerian värikkäimpiä teoksia on Arina-Sundelin Värit kreikkalaisina jumalina -teos, jonka tulkinnassa oli apua kreikan myyttien tuntemisesta. Minkä väriseksi kuvittelisit Narkissoksen tai uneen liitetyn Hypnoksen? Kreikan myytit elävät Suomen taidehistoriassa ja edelleen nykypäivän kirjallisuudessa, musiikissa ja kuvataiteessa. Arina-Sundelin Ekho oli saanut ihmiskasvot ja kuvistunnilla tutuksi tulee symbolistinen Vallgrenin Kaiku -veistos vuodelta 1887.

Lukiolaisten kanssa huomasimmekin, että tarvitaan tiettyä yleissivistystä taideteosten taustojen avaamiseen. Jääkiekkopelin säännöt, pelitermit ja pelaajien historia on hyvä tietää, jotta ottelun seuraamisesta saa täyden nautinnon, sama koskee taidenäyttelykokemusta. Teoksiin liittyvän kulttuurihistorian tunteminen ei kuitenkaan ole teosten tulkinnalle välttämätöntä – teosta voi tulkita omista lähtökohdista käsin. – Näyttelyavajaiset olivat hyvin mielenkiintoiset ja taiteilijoiden työt olivat omaperäisiä. Taide on vaikeaa tulkita, kirjoitti eräs KU1.-kurssilainen näyttelypalautteessaan.

- Maalaan, koska se on niin älyttömän mukavaa! sanoi kuvataiteilija Tuija Arina-Sundel näyttelyn avajaisissa. Inspiraatio värikäisiin maalauksiin voi tulla esimerkiksi luontokokemuksista, joissa värit ja valot voivat olla ihmeellisiä. Galleria Myötätuulen näyttelyssä moni lukiolaisista pysähtyikin maalausten ääreen, joiden aiheena oli havainnot rankkasateen jälkeen. Taidokkaat heijastumat vesilätäköissä ja ihmeellinen, mutta uskottava värimaailma välittyi maalauksista hienosti.

20140822_183527

Keraamikko Paula Blåfieldin teos Talo on tehty yhteistyössä kirjailija Magnus Lindholmin kanssa. Talon asukkaat ovat persoonallisia ja heistä kertovia lyhyitä tarinoita saattoi lukea teoksiin tutustuessa. Jo veistokset itsessään saivat mielikuvituksen liikkeelle. Kerrostalon hahmoille oli helppo kuvitella värikäs elämänpolku. Olisipa mielenkiintoista olla seuraamassa Talo-teoksen keramiikkahahmojen yhtiökokousta. ;)

20140822_183503

Keraamisten kanien kuoro hymisi salaperäistä sävelmää. Jokainen kaneista oli oma persoonansa.

KU1-kurssilaisten kommentteja Galleria Myötätuulen avajaisista:

- Avajaiset olivat yllättävän hienostunut tapahtuma. Taide ei aina ole pelkkiä piirrustuksia ja maalauksia. 

- Työt oli outoja. Kävin taiteiden yönä myös museossa. 

- Avajaiset olivat täynnä kulttuuria, runoja, keramiikkaa, grafiikkaa ja tauluja. Tämä oli mielestäni mukavaa. Osa töistä oli hienoja ja puhuttelevia, osa töistä oli aika tylsiä. Taidetta on monenlaista. Gallerioissa on erilaisia näyttelyjä. Kävin Taiteiden yössä myös kirjakirppiksellä ja Kruununmakasiinimuseossa katsomassa vanhoja esineitä ja kuuntelemassa musiikkia. 

20140822_184632

 

- Oli uusi kokemus, joten en oikein tajunnut taidenäyttelystä. Kävin illemmalla museossa ja mopokerholla Taiteiden yössä. 

- Avajaiset olivat onnistuneet ja taiteilijoiden työt olivat mielenkiintoisia. Taide on monimutkaista, mutta hienoa. 

- Taidenäyttely oli tylsä. Opin, että taide on outoa, en kokenut mitään. 

- Näyttelyavajaiset olivat mielestäni kiva kokemus. Yllätyin positiivisesti sen suhteen. Taiteilijoiden töissä oli selvä idea ja tarina. Pidin siitä. Opin katsomaan ja tulkitsemaan taidetta uudella tavalla. 

20140822_184829

Silitä minua!

Kiitokset taiteilijoille ja Raahen kulttuuritoimelle, että saimme tutustua näyttelyavajaistapohin ja tavata mukavat taiteilijat.

Näyttely on avoinna 29.9.2014 asti Galleria Myötätuulessa.

Mira

Raahen lukion entinen oppilas Mira opiskelee Amsterdamissa kuvataidetta.

Lue Miran vierailusta kuvistunnilla, jolloin hän kertoi opinnoistaan Islannissa. Alla oleva teksti Miran ja Jonin opinteistä on julkaistu viime kevään lukioliitteessä Raahen Seudussa: 

Lukioon haku oli minulle aikoinaan päivänselvää: en tiennyt 16-vuotiaana vielä tarkalleen mihin ammattiin haluaisin, mutta tiesin että se tulisi tavalla tai toisella olemaan kansainvälistä joten halusin lukea paljon kieliä ja lukio tarjosi tähän mahdollisuuden. Opiskelin lukion aikana pakollisten englannin ja ruotsin lisäksi kolmea valinnaista kieltä ja nyt jälkeenpäin harmittaa etten valinnut useampaakin kun mahdollisuus oli. Jo lukion aikana meille tarjottiin monta mahdollisuutta käyttää opittuja kieliä käytännössä. Osallistuin kahteen kansainvälisyysprojektiin joiden kautta pääsin matkustamaan ja tutustumaan samanikäisiin oppilaisiin ystävyyskouluissamme Saksassa ja Italiassa. Lisäksi toimin mentorina useille koulun vaihto-oppilaille.

Innostukseni kieliin johtui aina enemmänkin uteliaisuudesta muita kulttuureja kohtaan kuin kielistä itsestään joten jatko-opiskelu niiden parissa ei lopulta kiinnostanut. Lukiosta löysin kuitenkin kuvataiteen joka avasi kokonaan uuden maailman ja josta tuli lopulta elämäntapa. Kävin kaikki tarjotut kuviskurssit savitöistä taidehistoriaan ja valokuvauksesta kankaanpainoon, jonka innoittamana päädyin heti ylioppilaaksi kirjoitettuani Lybeckerille lukukauden mittaiseen tekstiilityöpajaan jossa tutustuttiin tekstiilialan opintoihin.

Heti työpajan loputtua muutin ulkomaille. Aluksi asuin Lontoossa ystävien luona, sitten siivosin kööpenhaminalaista vanhainkotia jonkin aikaa kunnes muutin lopulta Islantiin aikomuksenani viettää siellä vuosi vapaaehtoistöissä. Vuosi venähti kuitenkin neljäksi kun sain töitä ja pääsin opiskelemaan tekstiilitaidetta Reykjavikin kuvataidekouluun. Puolitoista vuotta sitten muutin Alankomaihin jatkamaan opintojani ja yksi tärkeimmistä kriteereistä koulun valintaan oli sen kansainvälisyys: reilusta tuhannesta oppilaasta puolet tulee ulkomailta, noin 60 eri maasta. Luovan alan opiskelu noin monikulttuurisessa ympäristössä on valtavan antoisaa ja valmistumisen jälkeen oppilailla on käsissään koko maailman kokoinen verkosto samanhenkisiä ihmisiä.

Törmään jatkuvasti tilanteisiin joissa huomaan että vähästäkin kielten opiskelusta on ollut hyötyä. Pari lukiossa käytyä espanjan kurssia ovat auttaneet monesti ymmärtämään ranskaa koska kielet ovat samansukuisia. Ruotsia keskinkertaisesti osaavana pystyin heti Islantiin muutettuani pysymään kärryillä keskusteluista ja nyt Alankomaissa sama apu on ollut saksan lukemisesta. Molemmissa maissa pärjäisi helposti pelkällä englannilla mutta paikallisen kielen oppiminen myötä oppii myös ymmärtämään paikallisten tapoja ja mentaliteettia. Monikielisyys ei välttämättä tarkoita sitä että puhuu useaa kieltä täysin sujuvasti vaan se voi olla myös asenne jonka avulla ymmärrys muita kulttuureja kohtaan kasvaa.

Vaikka lukion oppimäärästä on jäänyt mieleeni lopulta vain murto-osa, on kaikkien aineiden opiskelusta ollut omallalaillaan hyötyä; jos ei muuten, niin ainakin tietää mistä ei varmasti ole kiinnostunut. Harva tietää vielä yhdeksäsluokkalaisena mitä oikeasti haluaa seuraavat vuodet opiskella. Lukiossa voi ottaa aikalisän, olla utelias ja kokeilla vähän kaikkea ja kukaties löytää itselleen tulevaisuuden.

Mira valmistui Raahen lukiosta joulukuussa 2007. Opiskelee kuvataidetta Amsterdamissa Gerrit Rietveld Academiessa.

Teoksissaan Mira käyttää vaihtelevia materiaaleja aina villasta ja langoista puidenlehtiin.

Teoksissaan Mira käyttää vaihtelevia materiaaleja aina villasta ja langoista puidenlehtiin.

 

Pelisuunnittelija on jokapaikan höylä

Tietokoneen räplääminen on aina ollut se asia, jota olen tykännyt tehdä jo hyvin nuoresta asti. Etenkin graafinen suunnittelu ja pelien pelaaminen oli se juttu. Latasin netistä ohjelmia ja äiti osti pari kirjaa, joiden avulla opettelin 3d-grafiikkaa ja nettisivujen tekemistä. Aikani kun pähkäilin kirjojen kanssa, alkoi tuloksia tulla ja ohjelmat tekivät mitä halusin. Varmaankin taiteilijaurani huipennus oli kun pääsin tekemään Raahen lukiolle lentolehtisen viimeisenä vuotenani!

Lähdin Raahesta armeijan jälkeen melkein kymmenen vuotta sitten. Määränpäänä oli Helsinki ja Adultan Radio- ja Televisio-opiston Pelikoulutus.

Siellä huomasin, että graafiset lahjani eivät olleet lähelläkään sitä tasoa millä pärjäisi oikeasti pelejä tehtäessä – joten suuntauduin pelisuunnittelun puolelle. Osasin aika hyvin vähän kaikkea mitä pelien tekemisessä vaaditaan, joten suunnittelu oli selkeä valinta minulle. Pelisuunnittelija suunnittelee pelin niin, että artistit ja koodaajat tietävät mitä pitää tehdä. Pelisuunnittelijan vastuulla on pelin hauskuus!

Työurani alkoi kesätöissä pelitestaajana Digital Chocolate –nimisessä yrityksessä. Sitten koulun kautta aloitin työharjoittelun pelisuunnittelun harjoittelijana. Työharjoittelun avulla sain jalkani firman oven väliin, ja he palkkasivat minut Junior Game Designeriksi. Siitä etenin pikku hiljaa aina Design Directoriksi saakka. Olen työskennellyt yli 20 pelin parissa ja nykyisin teen töitä Roviolle.

Näin jälkikäteen ajatellen lukiosta on ollut paljon hyötyä myöhemmin elämässä. Matematiikka, fysiikka, englanti, kuvataide, ilmaisutaito ja psykologia ovat pelintekijälle tärkeitä aineita opiskella. Ajattele jos haluaisit olla mukana tekemässä historialliseen tapahtumaan sijoittuvaa peliä, etkä tietäisi aiheesta mitään? Pelisuunnittelijan on osattava ohjelmoida edes välttävästi, joten trigonometrian on syytä olla hallussa. Mikä tekee pelistä hauskan? Miksi ihmiset pelaavat peliäsi? Psykologialla ja markkinointipsykologialla on olennainen osuus suunnittelussa. Pelit ovat yleensä englanninkielisiä, työpaikalla puhutaan paljon englantia, ja nykyinen asuinpaikkanikin on Chicago, joten englannin opiskelusta on todellakin ollut hyötyä!

Tässä vielä pelialasta kiinnostuneille hyviä vinkkejä: pelaa paljon hyviä ja huonoja pelejä, muokkaa tai modifioi muiden tekemiä pelejä, opiskele oleellisia aineita ja lukion jälkeen hae pelialan koulutukseen yliopistoon tai ammattikorkeakouluun. Pidä huolta fyysisestä kunnostasi ja liiku, sillä ala ja siihen opiskelu on paljolti istumatyötä.

Joni Suvanto

Ylioppilas 2005, Raahen Lukio

(Teksti on julkaistu Raahen lukion Lukioliitteesä keväällä 2014)

 

Joni

Joni

Onnea uusille ylioppilaille ja rentouttavaa kesälomaa!

Ylioppilaat Luotsitupa+ruusu

Kuvataiteen lukuvuosi

Kuvataiteen lukuvuosi on vierähtänyt merellisissä tunnelmissa, kun Comenius Regio -kansainvälisyyshankkeen meriaiheisia taideteoksia on syntynyt eri kursseilla. Oppitunneilla on tehty runsaasti vierailuja paikallisiin kulttuurikohteisiin koko lukuvuoden ajan. Galleria Myötätuulen vaihtuvissa näyttelyissä ja näyttelyavajaisissa on kohdattu taiteilijoita ja koettu taide-elämyksiä. Mieleenpainuvin käyntikohde oli jouluinen Soveliuksen talon laivanvarustajakoti Annanpäivän aikaan. Kiitokset myös kuvataideluokassa vierailleille taiteen asiantuntijoille.

Raahen lukion kuviksen maskottinalle Arttu palasi pitkältä tutkimusretkeltään tsekkiläisestä koulusta. Arttu-nallen valokuvamatkat ja kuvataideluokan kuulumisia dokumentoimme aktiiviseen blogiimme: www.raahenlukionkuvis.wordpress.com . KU1-kurssilla otettiin kokeiluun Tabletkoulun sähköinen oppikirja, joka toi taidehistorian ja visuaalisen kulttuurin oppimiseen uusia näkökulmia ja työtapoja.

Keväällä osallistuimme suurin joukoin Katson eteenpäin -valokuvakilpailuun, jonka tulokset olivat esillä Raahen kävelykadun näyteikkunassa ja valokuvista koottu kuvaesitys nähdään Pekanpäivien iltajuhlassa kesällä 2014. Kevään ylioppilaan Saku Karjaluodon maalauksia oli esillä kahvila Hipussa.

Kuvataiteen lukiodiplomin suoritti tänä lukuvuonna vain 4 opiskelijaa. Valtakunnallisissa tehtävissä tuli pohtia kuvallisesti mm. unien kuvaamista kuvataiteessa, ruokaan liittyviä globaaleja kysymyksiä ja valokuvan ja maalauksen suhdetta. Valmistuneet työt ja portfoliot olivat esillä koululla. Antti Saarimäki –stipendin saa ylioppilas Meiju Viitanen menestyksestään kuvataiteen opinnoissa.

 

Vuosikertomus kansi 2014-1

KU4-kurssilaiset maalasivat kevään viimeisessä jaksossa kevätjuhlan koristeeksi perhosia akryylivärein.

perhoset yo-juhlassa

Kevätjuhlaharjoitukset 2014 menossa. Yo-lakit odottavat ylioppilaita.

image

image

image

YO-käsiohjelma kevät 2014-1

YO-käsiohjelma kevät 2014-2

 

Raahen opetustoimessa on päättymässä kaksivuotinen Comenius Regio -projekti, jonka kouluverkostossa olemme saaneet olla mukana yhtenä oppilaitoksena. Lukuisia meriaiheisa kuvistöitä, sekä videoita on ollut esillä myös kuvisblogissamme kahden lukuvuoden aikana. Istuimme alas koko suomalaisen työryhmän kanssa ja kirjoitimme yhteiset kokemuksemme lyhyeksi projektin onnistumisia ja solmukohtia kuvaavaksi tekstiksi. Haasteena oli liiallisen yleistämisen välttäminen. Positiiviset ja melko kriittiset kokemuksemme perustuvat tämän projektin parissa toimimiseen.

logo

 

COMENIUS REGIO – Net of Sea Towns-  RAAHE-PESCARA

Teachers of different grades and classes in Raahe have created cooperative art projects for several years. These projects have been realized within the city through, for example, the Board of Education. We wanted to expand these projects globally and originally searched for a partner in Estonia with the Lennart-project. Because of problems with their funding, our partner withdrew and Reetta Naapanki, our international coordinator began to search for a new partner through CIMO’s project organization training system. She found an affiliate coordinator, chairperson Annarita Bini, in Pescara, Italy. In planning the project, we designed a project to highlight the production of electrical materials and collaborate online with a variety of programs and devices in the field of art education.

Our observations show that the Italian and Finnish education systems differ in many respects. In Italy, a clear hierarchy is present, when in Finland, the teacher’s work is characterized by great autonomy. Also, Finnish students learn independence, through carrying responsibility earlier than Italian students. Cultural differences are seen very clearly in the schools.  In Raahe, schools are cozier and the students are quieter. Our students in Raahe are more reserved and take longer to communicate. In Pescara, the students are bolder with foreigners and curious about strangers. Often the students in Pescara took the initiative to engage in communication with the teachers visiting in their school.

Summer holidays, school days and weekly schedules differ between the two countries. In Finland, the five-day school week was adopted in the late 1960s and school days are also shorter than in Italy. The fact that Italian students in upper levels have school on Saturdays and have a longer school day without breaks and meals, stunned the Finnish teachers. Also, that the teachers work such long hours without breaks felt very harsh to us. The workload included a lot of extra paperwork and the corrections of tests. The amount of government exams and other testing exceeded the amount in Finland. Of course, in Finland we do a lot of the same work as teachers, but to a lesser degree as in Italy, where the evaluation depends on the test numbers. In Finland, assessment includes the results of test scores, but also the evaluation of the total learning process, and the student’s self-evaluation also affects their grade. It seemed that the education system was diverse and differed from school to school in Italy, whereas in Finland, there is more stability. The Ministry of Education in Finland provides a systematic curriculum for Art education outside of comprehensive school within its education mandates.

Practical subjects and Art are studied less in Italian comprehensive school. In our partner school, Music was shown to be a dominant subject. We were able to enjoy several skillful music presentations during our visits. The art work done by the special MIBE school’s students was especially impressive in quality. Handcrafts as a subject was not seen in Italy, and when the Italian teaches were in Finland, they were wondering about the fact that we teach girls and boys handcrafts at the same time. Our attitudes to equality in regards to teaching this subject differed.

Art was integrated into other subjects in Italy, this was seen in the final exhibition. The students’ works related to the project were also on display on the school walls. Is it true that in Finland, we focus upon the process of learning rather than the final result as in Italy? We found it very interesting that the opening of the exhibition of students’ work was done twice in Italy. The other related ceremonies regarding our visit were also curiously formal. Our wish to be immersed in the regular day to day school life was not realized, instead, we sat for hours watching videos and presentations done by the students in regard to the theme of the sea. The way that we show value differs between our two cultures. It was interesting to notice, however,  that we had handled similar issues in our work: the safety of using the internet, rights of ownership, and the use of metaphor.

In Finland, the education system and the state of technology are in constant flux. The Board of Education and the city of Raahe have awoken to a turning point in media and developing projects, where, for example, research is done on the use of social media and educational games. The Comenius Regio project results and the lecture by Pierpaolo Limone in Pescara in May 2014, show that also in Italy, schools should take into consideration the changes in students’ usage of information and communication technologies in their everyday lives. Tablets, smart phones and the gameworld are part of adolescents’ daily lives, but in schools, the pedagogical benefits are just starting to be realized. In Finland, the newly launching curriculum of 2016 will bring forward new methods of teaching and learning. From the traditional teacher role, learning is to focus on the ability to retrieve information critically and to visually express knowledge and skills using digital technology – knowledge will be constructed collaboratively.

The differences in culture were concretely realized. For example, the administration techniques are very different. From the Finnish perspective, the meetings were chaotic and the use of an interpreter and the lack of skill in the English language separated members of the project.

In Finland, teachers work independently and in Italy, the hierarchy of the educational administration inhibits people from making their own decisions. This cultural difference seemed to cause multiple communication errors between members in the project. The itinerary of events and times fluctuated from item to item without notice. To the Finnish delegation, this seemed very strange because we are culturally used to being punctual and having a set schedule when it is agreed upon. The skills and abilities of Finnish teachers are relied upon, therefore, we are entrusted to make our own decisions and are given the liberty of ownership in our own work.

Final Regards

The best part of the Comenius Regio project was meeting Italian colleagues, with whom we found hospitality and friendship that we will not forget. We realized that for a sense of cohesion, we do not need a common language! Despite all of our differences, the entire experience has broadened the horizons of two cultures, while awakening a deeper understanding of our own identities as global citizens. Grazie mille!

___________________________________________

Education in Finland: Publications and brochures

Finnish education system and international comparative analyses

Grazie mille!

 

COMENIUS REGIO – Net of Sea Towns-  RAAHE-PESCARA

Ryhmä raahelaisia eri asteiden opettajia on kehittänyt taideaineiden opetusta  yhteistyössä jo useamman vuoden ajan.   Projekteja on toteutettu oman kaupungin sisällä mm. Opetushallituksen hankkeissa. Yhteistyötä haluttiin laajentaa kansainvälisesti ja kumppania haettiin aluksi Virosta Lennart-hankkeella. Kumppanin vetäydyttyä taloudellisten syiden vuoksi lähti Raahen kaupungin opetustoimen kansainvälisyyskoordinaattori Reetta Naapanki etsimään uutta yhteistyökumppania. Yhteistyökumppaniksi löytyi Italian Pescara koordinaattorinsa  Annarita Binin johdolla. Hanketta suunnitellessamme päädyimme korostamaan sähköisen materiaalin tuottamista ja   yhteistyötä verkossa erilaisin ohjelmin ja laittein taidekasvatuksessa.

Havaintojemme mukaan Italian ja Suomen koulujärjestelmät poikkeavat monessa suhteessa toisistaan. Italiassa vallitsee selkeä hierarkia kautta järjestelmän, kun taas Suomessa opettajan työtä leimaa suuri autonomisuus. Myös suomalaiset oppilaat itsenäistyvät kantamaan vastuuta italialaisia oppilaita aikaisemmin. Kulttuurierot näkyvät selkeästi, sillä Raahen kouluissa oppitunnit ovat hiljaisempia ja koulut kodikkaampia. Suomalaiset oppilaat ovat varautuneempia ja heillä kestää kauemmin aloittaa kommunikointi. Pescarassa taas varsinkin pienet koululaiset ottavat kontaktia vieraisiin rohkeasti ja ovat vieraiden suhteen uteliaita. Pescaralaiset oppilaat tekivät usein rohkeasti aloitteen halutessaan kommunikoida vierailevien opettajien kanssa.

Kouluvuoden jaksotus lomineen poikkeaa toisistaan, samoin koulupäivän ja kouluviikon pituus. Suomessa on siirrytty viisipäiväiseen työviikkoon jo 1960-luvun lopulla ja myös koulupäivät ovat lyhyempiä. Italialaisten lasten kouluviikko lauantaityöpäivineen ja pitkine koulupäivineen ilman välitunteja ja kunnollista ruokataukoa hämmästytti. Myös opettajien pitkät työpäivät ilman taukoja tuntuivat meistä rankalta. Työmäärää lisäsivät monenlaiset paperityöt ja vähän väliä pidettävien kokeiden korjaaminen. Toki Suomessa tehdään samoja töitä, mutta kuitenkin vähemmässä määrin kuin Italiassa, jossa arviointi perustuu pitkälti koearvosanoihin. Meillä koearvosanan lisäksi opettaja arvioi koko oppimisprosessia, ja oppilaan itsearviointi vaikuttaa myös arvosanaan. Italialainen koulujärjestelmä vaikutti hajanaiselta ja sen toteutus vaihteli kouluittain. Suomessa koulujärjestelmä on yhtenäisempi ja vakaampi. Suomessa Opetushallitus tarjoaa taiteen perusopetusta peruskoulun ulkopuolella.

Taito- ja taideaineita opiskellaan Italian perusopetuksessa vähemmän. Kumppanikouluissamme näytettiin painottavan erityisesti musiikkia. Saimmekin nauttia vierailujemme aikana useista taitavista musiikkiesityksistä. Kuvataiteeseen erikoistuneen (MIBE) koulun opiskelijoiden taidonnäytteet yllättivät korkealla laadullaan.

Varsinaista käsityötä oppiaineena ei ollut lainkaan, niinpä italialaiset kollegamme ihmettelivätkin sitä, että Suomessa opetetaan käsitöitä sekä tytöille että pojille samaan aikaan.  Asenteemme tasa-arvoiseen oppimiseen käsityön osalta olivat erilaisia.

Kuvataiteen osuus oli Italiassa sisällytetty usein aihekokonaisuuksiin, mikä näkyi hankkeemme loppunäyttelyssä. Oppilaiden työt olivat näyttävästi esillä myös koulujen seinillä. Kysymys siitä, painotetaanko Suomessa oppimisessa enemmän prosessia kuin lopputulosta ja Italiassa toisinpäin, jäi askarruttamaan. Erikoista oli myös oppilastöiden näyttelyn avaaminen Italiassa kahteen kertaan ja muut näyttelyyn ja vierailuumme liittyvät muodollisuudet. Tapa osoittaa arvostusta vaihtelee kulttuuriemme välillä. Oli kuitenkin mielenkiintoista huomata, että pohdimme töissämme samoja asioita; netin turvallista käyttöä, tekijänoikeuksia, metaforia jne.

Suomessa koulujärjestelmä ja tietoyhteiskunta ovat jatkuvassa murroksessa. Opetushallitus ja Raahen kaupunki ovat heränneet mediamurrokseen erilaisten kehittämishankkeiden myötä, joissa on tutkittu esimerkiksi sosiaalisen median ja opetuspelien käyttöä opetuksessa. Comenius Regio -hankkeessa tehdyn tutkimuksen ja professori Pierpaolo Limonen luento Pescaran tapaamisessa toukokuussa 2014 kertoivat, että myös Italiassa koulujen on reagoitava nuorten vapaa-ajalla tapahtuneisiin muutoksiin tieto- ja viestintätekniikan käytössä. Tablettitietokoneet, älykännykät ja pelimaailma ovat nuorten arkipäivää, mutta koulussa niiden pedagoginen hyödyntäminen on vasta alussa. Suomessa vastikään aloitettu opetussuunnitelmatyö, joka valmistuu 2016,  tuo käyttöön uusia menetelmiä. Perinteisestä opettajajohtoisesta pedagogiikasta on siirryttävä kriittisen tiedonhankinnan  ja tiedon visuaalisen esittämisen taitoihin käyttämällä digitaalista teknologiaa – tietoa rakennetaan yhteisöllisesti.

Toimintakulttuurien eroihin pääsimme tutustumaan hankkeessa konkreettisesti. Eri kulttuurien neuvottelutavoissa oli huomattavia eroja. Suomalaisesta näkökulmasta kokoukset olivat kaoottisia. Tulkin käyttäminen ja kielitaidon puute eristi hankkeen osapuolet toisistaan.

Suomessa opettajat toimivat itsenäisesti. Italiassa koululaitoksen hallinnon hierarkia estää opettajaa tekemästä itsenäisiä päätöksiä ilman esimiehen lupaa. Tämä kulttuuriero aiheutti paljon kommunikaatiovaikeuksia hankkeen osapuolten välillä hankkeen edetessä. Aikataulu vaihteli ilman ennakkoilmoitusta. Tämä oli suomalaisopettajista hämmentävää, koska suomalainen kulttuuri on varsin täsmällinen ja yhdessä päätetyt aikataulut pitävät. Suomessa opettajan tieto-taitoon ja kykyyn tehdä päätöksiä luotetaan enemmän, eikä meillä ole eroa opettajan tai koulun johtajan välillä.

Loppukiitokset

Parasta Comenius Regio -projektissa oli kohtaaminen italialaisten kollegoiden kanssa, joiden ystävällisyys ja vieraanvaraisuus oli mieliinpainuvaa. Huomasimme, että yhteenkuuluvuuden tunteeseen ei tarvita aina yhteistä kieltä. Kulttuurieroista huolimatta hanke laajensi opettajien ja oppilaiden maailmankatsomusta ja ymmärrystä itsestään maailmankansalaisina. Grazie mille!

QR-koodeja Pescarassa.

QR-koodeja Pescarassa.

Vielä kuvisopen omia pähkäilyjä:

Mitenkäs kuviksessa voi hyödyntää Comenius Regio -kansainvälisyyshankkeessa opittuja taitoja?  Teemana hankkeessa on ollut kehitellä uusia tieto- ja viestintätekniikan käyttötapoja erityisesti taito- ja taideaineisiin. Uuden mobiiliteknologian käyttö lähiympäristöön liittyvissä taide/arkkitehtuuriesittelyissä jäi kutkuttamaan. Varmaankin tulevana lukuvuonna hyödynnämme entistä enemmän mobiililaitteita ja qr-koodin ja aurasman käyttömahdollisuuksia.

Syksyn opintoretkellä Pescaran kaupunkiin pääsimmekin tutustumaan qr-koodien käyttämiseen kotiseutuun tutustumisessa. Älykännyköiden avulla saimme tietoa karttaan merkityistä kohteista – tietoverkon arkkitehtuuriesittelyt löytyivät qr-koodien avulla. Qr-koodien käyttö on ollut esillä viimeaikoina myös meidän koulussa, kun kuvisope innostui tutkimaan qr-koodien hyötykäyttöä lyhyessä lopputyössä matkailuoppaan tutkintoon ja oppilaat tekivät EU-viikolla qr-koodein levitettyjä kyselyjä koululla vierailleen eurovaaliehdokkaan haastattelun tueksi.

Pitkän meri-aiheisen teeman kuljettaminen eri kuviskursseilla sitoi opetuksen kokonaisuuksia yhteen, mutta aihepiirin eri näkökulmista saivat aktiiviset kuviskurssilaiset hetkittäin myös yliannostuksen. Ei mereen liittyviä kuvistöitä enää! saattoi jossakin palautelapussa lukea kahden vuoden aikana, näkökulmia olisi voinut vaihdella vielä lisää. Uusien projektien teemat muhivat jo oppilailla ja opettajilla mielessä…

Kuvisopelle ensimmäinen yhteistyökokemus tämän laajuisesta kansainvälisestä projektista oli antoisa. Luottamus omaan, sekä oppilaideni osaamiseen ja kielitaitoon vahvistui harppauksin.  Opiskeluaikoina olin ollut taidekasvatusprojektissa Romaniassa, jossa kahtena kesänä kerätyistä kokemuksista kirjoitin graduni Taideteolliseen korkeakouluun: Per aspera ad Vadastra – opetussuunnitelma kuvataideopettajan työvälineenä. Jopa ilman yhteistä kieltä kuvisopet ymmärtävät toisiaan. Erityisesti mieltä jäi kiehtomaan kotiseutukasvatuksen, kotikansainvälisyyden ja paikallisuuden hyödyntäminen kansainvälisen projektin osana. Tuntemalla omat juuremme pystymme kohtaamaan myös terveellä tavalla meille vieraita kulttuureja.

Pedagogiikka ja työvälineet vaihtelevat eri maissa, mutta pohjiltamme tavoitteet ovat taideopetuksessa samankaltaiset. Taiteen kieli on kansainvälinen! :)

 

Rooman taideaarteet ovat kuvisopen taivas. Italian kulttuurissa riittäisi ammennettavaa kuvistunnille loputtomasti.

Rooman taideaarteet ovat kuvisopen taivas. Italian kulttuurissa riittäisi ammennettavaa kuvistunnille loputtomasti.

 

 

juliste touko 2014

Toukokuussa 2014 avattiin projektin päätösnäyttely, jossa oli esillä meriaiheisia töitä molemmista kaupungeista useista eri oppilaitoksista. Vierailullamme Pescarassa katsoimme lukuisia Comenius Region aikana tehtyjä videotöitä projektin teemoihin liittyen. Mielenkiintoista oli myös tutustua italialaiseen kouluarkeen ja katsoa omaa koulukulttuuria vieraiden silmin:

 

 

 

Katson eteenpäin -kollaasi

Valokuvakilpailun satoa on nähtävillä Nordea -pankin ikkunassa Raahen kävelykadulla.

 

Raahen opetustoimen taito- ja taideaineiden kehittämisryhmä järjesti keväällä Katson eteenpäin -valokuvakilpailun kaikille Raahen alueen koululaisille esiopetuksesta aina toisen asteen oppilaitoksiin. Määräaikaan mennessä kilpailuun saapui 108 valokuvaa neljään eri sarjaan. Useita kuvia oli tehty ryhmätyönä tai kuvaajaparina. Kuvia otettiin niin koulussa kuin vapaa-ajalla. Opettajille järjestetyn ideaillan kautta oppilaille annettiin välineitä myös kuvien digitaaliseen kuvankäsittelyyn. Lähiympäristöä kuvaamalla ja kuvia käsittelemällä kehittyy myös kriittiseksi kuvan tarkastelijaksi. Kuvanluku- ja mediataidot ovat nykyajan tärkeitä kansalaistaitoja.

Katson eteenpäin kuvake

Tuomaristona toimivat Raahe-Seura ry:n puheenjohtaja Pirkko Utriainen, valokuvaaja ja valokuvauksen opettaja Harri Hemmilä Lybeckerin käsi- ja taideteollisuusopistosta, valokuvaaja ja Raahen kameraseuran puheenjohtaja Heikki Mikkilä.

Kotiseutuyhdistys Raahe-Seura ry lahjoitti kilpailun palkinnot jokaisen sarjan parhaalle valokuvaajalle tai työparille. Kilpailun kuvat ovat esillä toukokuussa Raahen kävelykadulla Nordea-pankin ikkunassa ja TAIKAKUU-verkkosivulla. Paikallislehti Raahen Seutu julkisti voittajat verkkosivuillaan ja lehtiartikkelissa.

Lasten ja nuorten valokuvat nähdään myös Raahesalin valkokankaalta Pekanpäivien iltajuhlaan koostettavassa kuvaesityksessä.

Sarja A 0-3 luokat: 

Ainasylvia, Antinkankaan koulu, Huhtikuun joutsenpari (1.sija) :

Huhtikuun joutsenpari

Matti ja Aleksi, Harakkamäki, Hyppy nuoruuteen (2.sija) :

Hyppy_nuoruuteen

Sarja B 4-6 luokat:

Janette, Honganpalon koulu, Merellä kuplii. (1.sija) :

Janette

Mietin aihetta ja menin käymään rannalla. Samalla otin mukaan saippuakuplia, koska niitä on hauska puhaltaa!! :) Joten otin kuvan merestä saippuakuplista.

Ruusa ja Milla, Haapajoen koulu, Ystävyys (2.sija) :

Ystävyys

Valitsimme aiheeksi ilta-auringon, koska aurinko näyttää olevan jossain kaukana, kuin tulevaisuudessa. Lisäksi valitsimme ystävyyden, koska ystävien kanssa katsomme tulevaisuuteen ja kuljemme sinne. Sillä ystäviähän tarvitsee aina tulevaisuudessakin. Meidän ei tarvitse olla yksin.

Sarja C 7-9 luokat:

Aino, Sara ja Noora, Merikadun koulu, Kohti iltaa (1.sija) :

Kohti_iltaa

Aino: Kuvaaminen oli hauskaa ja inspiroivaa. Kuvaa katsoessani tulee mieleen ilta.

Sara: Kuvatessa oli hauskaa ja oppi katsomaan asioita vähän eri tavoilla. Kuvan aihe voi merkitä myös vanhuutta, jota kohti mennään.

Noora: Kuvatessa oli hauskaa ja kädet jäätyivät. Kuvasta tulee mieleen ilta ja aikuisuutta kohti kulkeminen.

Sarja D toinenaste:

Annika, Raahen lukio, Katse tulevaisuuteen (1.sija) :

Katse_tulevaisuuteen

Tykkään paljon kuvaamisesta ja etenkin lasten kuvaaminen on kivaa ja siksi valitsin kuvauskohteeksi lapsen. Kuvan aiheena on Katse tulevaisuuteen. Kuvassa lapsi katsoo luottavasti tulevaisuuteen ilman huolia. Monesti tulevaisuus voi näyttää synkeältä, mutta halusin kuvassani tuoda esille sen, että tulevaisuus voi näyttää myös valoisalta.

Johanna, Raahen lukio, Talvimaisema (2.sija) :

talvimaisema

 

Ikuistin hiihtolomalla tämän upean hetken ja maiseman.

Valokuvauksen ja kuvakäsittelyn opettamista edistettiin opettajille tarkoitetulla ideaillalla, johon osallistui 19 opettajaa eri kouluilta:

Taikakuu valokuvaa -ideailta

 

Saku Karjaluodon näyttely kahvila Hipussa 3.5.2014 asti.

Saku Karjaluodon näyttely kahvila Hipussa 3.5.2014 asti.

Kevään 2014 abiturientin Saku Karjaluodon näyttely on avoinna 5.4.-3.5.2014 kahvila Hipussa. Näyttely koostuu yläasteen ja lukion aikaisista töistä. Näyttelyssä on A4 kokoisia lyijykynä, kuulakärkikynä, tussi ja värikynätöitä, sekä erikokoisille kankaille akryyyli- ja öljyväreillä maalattuja töitä. Suurin osa A4 kokoisista piirrustuksista on tehty vapaa-ajalla kun taas maalaukset on tehty kuvistuntien yhteydessä. Käykäähän tutustumassa kahvikupposen ääressä!

Lukuvuoden 2013-2014 kuvataiteen lukiodiplomit ovat esillä lukion keskikäytävällä. Seuraavan lukuvuoden tehtävät ilmestyvät ennen kesälomaa.

Kevään lukiodiplomisatoa käytävänäyttelystä:

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA

portfolio5

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
portfolio1

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
portfolio3
portfolio2

lukiodiplomi5

 

   

KU7 kollaasi tekstillä

KU7 Kuvia kankaisiin -kurssilla tehtiin töitä sabloona-, palikka- ja taikinatekniikalla. Myös värjääminen ja silkkimaalaus tulivat kurssilla tutuiksi. Tässäpä kuvakavalkaadi kurssilla syntyineistä töistä ja harjoituksista:

 

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Putkitelevisio Työn aiheena on vanhat televisiot. Aihe juolahti vain jotain mieleen, eikä sillä ollut mitään suurempaa tarkoitusta. Työ on tehty sapluunatekniikalla. Muottia ja kaikkia sen osia oli vaikea pitää paikallaan painaessa, ja sen vuoksi kankaaseen tuli aika paljon virheitä. Onnistuin kuitenkin asetteleman televisiot mielestäni hyvin kankaaseen. Jos saisin korjata jotain, vaihtaisin varmaan tekniikkaa esim. vaahtomuovilla olisin saanut selvempää ja puhtaampaa jälkeä. Työn kangas on mitoitettu siten, että siitä voisi ommella tyynyliinan ja pyydänkin varmaan jotain tekemään sen. Juhani

 OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Manchester City Olen kova Man cityn kannattaja. Tein itselleni ensiksi sapluunan, jonka jälkeen painoin kuvat tyynyliinalle. Värin jouduin sekoittamaan itse. Kuvat onnistuivat hyvin, koska ne eivät levinneet ollenkaan. Ville

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Turquoise – turkoosi Halusin tehdä kesäisen ja raikkaan värisen kankaan. Aluksi ajattelin tehdä jonkinlaisen kukan tai hedelmän kuvioksi, mutta päädyin abstraktiin kuvioon. Inspiraatiota hain netistä googlettamalla intialaistyylisiä kankaita. Tein työn käyttämällä sabluunatekniikkaa. Värin valitsin siksi, että turkoosi on tämänhetkinen lempivärini ja se sopi mielestäni hyvin kuvioon. Työ oli hiukan haastava, koska vaati tarkuutta ja keskittymistä saada kuviot kohdilleen. Se valmistui kuitenkin suhteellisen nopeasti. Kuviot olisivat voineet mennä paremminkin kohdalleen, mutta muuten kaikki onnistui. En ole vielä varma, mitä kankaasta teen, mutta varmaan annan sen lahjaksi kumipojalleni jossain muodossa. Jenni

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Pääkallokangas En oikeastaan sannut ideaa tähän kankaaseen mistään, tein vain mitä mieleen tuli. Ajattelin tehdä kankaasta tyynyliinan. Olen ihan tyytyväinen lopputulokseen. Taru

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Jing jang -kompassit Aluksi suunnittelin tekeväni pelkkiä jing jang -kuvioita, koska ne ovat mielestäni hienoja, mutta sitten lisäsin kompassin, jotta se ei olisi tylsä. Jing ja jang kuvaa tasapainoa elämässä ja kompassi ohjaa eteenpäin. Tein kuviot sabluunalla. Sen tekeminen oli aika vaikeaa, koska kuvio oli aika monimutkainen, eikä kovin iso. Värjäsin myös itse kankaan, mikä oli aika helppoa. Olen tyytyväinen tekemääni kuvioon, mutta jos muuttaisin jotakin, olisin tehnyt sen palikkapainannalla, koska kuvio olisi voinut onnistua paremmin. Kangas on tarkoitettu tyynyliinaksi. Veera

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Hendrix Työn aiheen olen joskus kauan sitten keksinyt ja nyt oli mahdollisuus tehdä. Työssä käytin sabloonatekniikkaa. Vaikeaa työssä oli värien valinta ja kuvien saaminen kohdilleen, mutta muuten työ ei llut vaikea. Työn kuvat onnistuivat hyvin lyhyestä ajasta huolimatta. Todennäköisesti värit menisivät uusiksi ja tekisin tarkemman kuvan, jos aloittaisin tässä vaiheessa alusta. Työ tulee huoneeni seinälle, mikäli se sinne mahtuu. Aapo

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Rappausverhot Nimi tulee siitä, että sain valitsemani taikinatekniikan vuoksi rapata tuntikausia taikinaa verhoista ja sormeni eivät toivu varmaan koskaan! Aloitin työn leikkaamalla oikean kokoiset kankaat. Levitin taikinaa kankaiden päälle. Taikinan kuivuttua taittelin kangasta, joka sai taikinan halkeilemaan. Sitten tuputin maalia taikinan päälle ja annoin kuivua uudelleen. Sitten vietin viikon :D rapaten taikinaa pois verhoista ja lopputulos on tässä. Lopuksi vielä silitin verhot, jotta väri jäi kankaaseen. Mielestäni kuviosta tuli hieno ja värikin on oikea. Edessä on vielä reunojen ompeleminen. Ja pesussa toivottavasti lähtee viimeisetkin taikinan muruset. Jenna

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Huojuvat puut
 Tein lopputyöksi ihan itse tekemäni puut. Kankaasta tulee pussilakana. Olen aina halunnut itselleni puukuvioiset pussilakanat, mutta aina kauppaan mennessä on iskenyt nuukuus, joten nyt oli hyvä tilaisuus tehdä ne itse. Puut tein sabluunalla ja helpointa oli, kun käytti kahta väriä ja vaikeaa oli se, kun piti saada kuviot oikeille kohdille, jotta olisi tasaiset välit. Työssäni olen tyytyväinen siihen, ettei suurempia mokia tapahtunut lakanaa tehdessä. En tekisi työssäni mitään uudelleen, sillä olen tyytyväinen oman työni jälkeen. Lopputyön kanssa tuli melko kiire. Piti tulla tekemään sitä vapaa-ajalla, jotta saisi sen ajoissa valmiiksi (5 tuntia ylimääräistä aikaa koulussa, nice). Johanna

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Leonin kuninkaat Työn aiheena on eräs bändi, Kings of Leon. Kuva on hieman pelkistettyä bändin ensimmäiset levyn kannesta. Ajattelin, että tuon kuvan saisi hienosti ikuistettua kankaalle. Tein työn sabluunalla, mikä tuotti välillä päänvaivaa, koska kasvojen yksityiskohdat oli hieman vaikea leikata sapluunasta ja joka kerta kun kuvaa alkoi painamaan kankaaseen, täytyi asetella pienet palat oikeille paikoille. Työ muuttui siten, että jätin pari yksityiskohtaa pois, sillä ajattelin, etteivät ne ole välttämättömiä. Olen kuitenkin lopputulokseen ihan tyytyväinen, sillä se onnistui paremmin kuin ajattelin. Työssä on aika paljon vaikeita yksityiskohtia. En varmaan muuttaisi mitään työstäni, ehkä jotain pikkujuttuja, kuten vähän levinneitä kohtia. Lopputyöstäni tuli pussilakana, jonka otain todennäköisesti myös käyttöön. Hanna-Mari

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

kankaat 011

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
 Silkkimaalauskokeilu

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Blog Stats

  • 95,855 hits

Open valokuvia Flickr:ssä

More Photos
Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.

Liity 60 muun seuraajan joukkoon