Kaikki kaupungin yhdeksäsluokkalaiset tutustuivat lukio-opiskeluun. Raahen lukion kuviskursseja esitteli lyhyesti tämä video, jonka opettaja koosti IPadilla. Toivottavasti nyt kun luokkaan saatiin kahdeksan tuliterää IPadia, on ensi vuonna esittelyvideo lukiolaisten itsensä tekemä. Hauskoja animaatiokokeiluja ja lyhytfilmejä ainakin on KU3-kurssilaisilla luvassa ja mobiililaitteiden mahdollisuuksia otetaan hiljalleen käyttöön.

Ku9 Kuvanveisto ja keramiikka -kurssilaiset tutustuivat Raahen museon kirkkosaliin, jossa on esillä oiva kokoelma 1600-luvun kirkkoveistoksia. Museonjohtaja Eija Turunen kertoi veistosten syntyhistoriasta ja veistosten kuvasymboliikasta. Entisajan kirkkosalista löytyy monenmoisia naamakatteja, merisikoja, pelikaaneja ja tritoneitakin tutumpien apostolien, pyhimysten ja enkelihahmojen joukosta.

Kollaasi kirkkosalitekstillä

Mielenkiintoisen luennon aikana kuvanveistoryhmäläiset piirsivät ja kirjoittivat havaintoja luonnoslehtiöihinsä.

Esinesarja kipsimallineella. Valusavella tehtyjen esineiden lasitus oli mielenkiintoista puuhaa ja kurssin päättyessa kuvisluokan pöydät notkuivat eri muotoisia uniikkeja keramiikkaesineitä. Valusavitekniikalla esineitä voi tehdä pienimuotoisen sarjan. Itsesuunniteltuun kipsimuottiin kaadetaan valusavea ja hetken kuluttua kipsiin on tarttunut esineen muoto. Mitä pitemmän aikaa valusavi on muotissa, sitä paksumpi esineen seinämistä tulee. Huolellisen kuivatuksen ja raakapolton jälkeen päästään lasittamaan. Lasituspolton jälkeen esine on valmis, uniikki keramiikkateos.

Sannan kupit

KUPPI-Sarja. Lähtökohta ideana oli tehdä mahdollisimman yksinkertainen (juoma)lasi. Tekeminen oli kivaa ja mielenkiintoista, vaikka ongelmilta en säästynyt. Aluksi vaikeuksia oli kipsimuotin tekemisessä, mutta se ei onneksi vaikuttanut kuppien lopputulokseen. Valusaven käyttö oli helpointa. Lasittaminen oli hieman arvauksellista, koska värien lopputulos näkyi vasta lasituspolton jälkeen. Käyttötarkoituksen piti olla juomalasi, mutta keksin kupeille muitakin käyttömahdollisuuksia mm. kukkapurkki ja kynäteline. Kupin muoto onnistui yllättävän hyvin vaikeuksista huolimatta kun taas ensimmäinen lasitus ei vastannut odotuksiani. Kaiken lisäksi opin täysin uuden tekniikan savesta! Sanna

Nooran yksisarviset

Nooran pyramidit

Pyramidi- kokoelma. Tarkoituksenani ei ollut missään vaiheessa tehdä astiaa kuppi muotoon, vaan halusin heti tehdä astian toisin päin. Valusavi oli minulle aivan uutta, joten lähdin innolla kokeilemaan sitä. Tekeminen oli helppoa ja melko vaivatonta. piti vain tehdä astiasta sopivan paksuinen ettei se haljennut uunissa. Lasitus oli melko samanlaista kuin mikä tahansa maalaaminen, mutta oli hyvä tarkistaa värin värikoodi netistä, koska väri muuttuu uunissa. Esineeni käyttötarkoitus on vain olla esillä. Kaikki onnistui ihan hyvin, mutta pari esinettäni lohkesi uunissa. Opin tarkistamaan lasitteiden värit ja sen että teen esineestä tarpeeksi paksun.  Noora

tipu

Pekan keramiikkalintu sai sulat ja höyheniset siivet polton jälkeen. Jalat syntyivät metallilangasta.

ellin kipposet

Kippokokoelma. Halusin tehdä pieniä kippoja, joihin voi laittaa pientä naposteltavaa. Työn tekeminen oli mukavaa ja opin paljon uusia asioita. Helpointa oli päättää kipon muoto. Vaikeinta oli saada kipsimallista oikean mallinen, jotta se lähtisi kipsimuotista pois. Vaikeaa oli myös muistaa valuttaa valusavi tarpeeksi aikaisin pois, ettei esineestä tulisi liian paksua. Lasittaminen oli mukavaa. Parasta oli kun ei ikinä tiennyt, miten väri muuttuisi lasituspoltossa. Käyttötarkoituksena on laittaa pientä naposteltavaa. Kipot vien mökille, mutta 1 tai 2 jätän kotiin. Onnistuin mielestäni hyvin kipon muodossa, mutta epäonnistuin kippojen lasituksessa. Opin tekemään kipsimallin, jolla sain saman muotoisia esineitä valusavi-tekniikalla. Ella-Maija

Ella-Maijan lopputyö

Siivekäs nalle. Tiesin koko ajan, että haluan tehdä nallen. Tavoittelin työssä erilaisia pintoja sileä/karhea ja kova/pehmeä. Sileyttä sain lasittamalla ja karheutta raaputtamalla nallen turkkia. Itse nallen vartalo ja paita on kovaa, joten halusin siivistä mahdollisimman pehmeän oloiset. Ella-Maija

Koru

Koru. Marianne

Matias valusavi

Motin alkumuodon tekeminen dreijan avulla oli hankalahkoa mutta sen jälkeen kaikki muuttui helpoksi. Tasaisen lasitteen aikaansaaminen ei ollut helppoa. Motinpäätarkoitus on juomamukina, mutta tarvittaessa sitä voi käyttää astiana naposteltavia ruokia varten. Matias

Mariannen jake

Siivekkäät Jaket. Sarjasta Adventure Time tuttu Jake -koira sai työssäni siivet ja toinen niistä sai myös pitkän karvan. Halusin tehdä nämä, koska let’s face it -ne oli helppo tehdä ja ne ovat söpöjä. Siivet ovat yksinkertaiset, mutta sopivat työhön yksinkertaisuudessaan. Sain siivet ystävältäni, joka omistaa kakadun, kyseessä siis oikeita sulkia. Alunperin töitä oli kolme, mutta isoin ja alkuperäinen räjähti uunissa, syynä kosteus.. vai jokin muu? Marianne

 

Lasituskokeiluja

Lasituskokeiluja. Marianne

 

wrshkgdh, Joonas

Digglett. Tommonen perus Diggletti joka päätti kasvattaa itselleen jesarista, maalarinteipistä ja nippusiteistä siivet. Digglett on myös ontto ja hänen silmänsä ovat reiät, joten sisälle voi vaikka asettaa kynttilän, palvoa sitä myöhään arki-iltana toistaen samalla ranskankielistä mantraa. Digglettissä on nähtävissä hänen kehonsa sileyden ja maan ja kivien rouheuden ja epäsymmetrisyyden aiheuttama kontrasti. Joonas

Hanna-Marin Kulmikas-astiasarja

Hanna-Marin Kulmikas-astiasarja

Kulmikas. Minulla ei ollut mitään syvällisempää ideaa työhön, aloitin vain heittelemään saviköntsää vasten alustaa, kunnes se alkoi saamaan kulmikkaita muotoja. Ajattelin, että kulmikas ja symmetritön savikuppi voisi olla aika kiva! Ruukkujen valmistusvaihe oli mukavaa, vaikka kupin alkuperäisen muodon tekeminen savesta oli ehkä vaikeinta, koska en meinannut saada siitä tarpeeksi päästävämuotoista. Lasittaminen oli myös mukavaa. Oli mielenkiintoista kokeilla eri lasituksia ja odottaa millaisia niistä tulee! Jotkut yllättivät positiivisemmin, jotkut vähän negatiivisemmin. Käyttötarkoitusta en ole vielä kummemmin suunnitellut, mutta eiköhän äidillä ole joku idea. Jos nyt puhutaan ruukkujen ulkonäöstä, niin eniten olen ehkä tyytyväinen tummansiniseen, “tähtitaivas”-sävyn, omaavaan ruukkuun! Mielestäni keltainen kuppi epäonnistui, sillä siitä lähti palanen irti kun otin sen pois kipsiastiasta ja aloin siistimään sen reunoja. Toiseksi, en ole kauhean tyytyväinen sen väriin, mutta ehkä se sopeutuu ihan kivasti kirkkaana väripilkkuna kokoelmassani! Hanna-Mari

Joonas.

Joonas.

IMG_0518PICMONKEY

Wacky®  Ideana tuotesarjalleni oli tehdä astia joka rikkoo rajoja, ei ole tavallinen, symmetrinen, normaali ja siinä omasta mielestäni onnistuin. Aloittaminen oli kaikista hankalinta omasta mielestäni, piti saada aikaan savesta esine jolla tekisimme tuotesarjalleni kipsimuotin. Esineen piti olla päästävän muotoinen jotta sitten kun kipsimuotti olisi valmis ja alkaisimme laittamaan valusavea kipsimuottiin ja se valusavi kovettuisi niin se pääsisi helposti irti, rikkomatta muottia tai itseään. Lasittaminen oli varmaan mukavin osa prosessia, sai itse päättää miltä astia tulisi näyttämään, sai laittaa kraklaavaa lasitetta, mikä on esimerkiksi nähtävissä sinisessä työssäni, tai sitten kiiltäviä tai mattapintaisia lasitteita. Esineiden käyttötarkoitus tulee todennäköisesti olemaan jonkinsortin säilytysastia, esim. avaimille tai koruille. Lasittaminen onnistui omasta mielestäni hyvin, valusaven käyttö ei niin hyvin. Joonas

Saran valusavityö

LUMIUKKO

Lumiukko. Idea työlleni lähti ihan vain saven pyörittelystä. Jostain syystä mieleeni ei tullut muuta ideaa kuin lumiukko, johon kuitenkin halusin saada röpöläistä pintaa ettei se olisi ihan tasainen savimöykky. Siivet ovat “pumpulia”, joihin liimasin hieman glitteriä, jotta niistä tulisi lumisen näköiset. Kaiken kaikkiaan työskentely sujui hyvin, ilman suurempia ongelmatilanteita!  Sanna

Pekan Kipot

Pirteät Abstraktin Särmikkäät Kakku Astiat. Tämä kipposarja sai alkunsa siitä kun aloin satunnaisesti kaivertamaan savea ja samalla kun kaiversin niin muoto vähitellen tuli esille ja selväksi itselleni. Näiden tekeminen, oli aika simppeliä, varsinkin kun näiden muoto on niin yksinkertainen. Ongelmia ei juuri tullut ja tosiaan oli aika helppoa. Näiden lasittaminen oli aina yleensä aika hauskaa, varsinkin kun ei aina ollut varma että mitä uunista tulisi tulemaan ulos ja sain positiivisia yllätyksiä, mutta silloin tällöin tuli vähän negatiivinenkin yllätys sieltä ulos. Käyttötarkoitus on toisaalta aika hankalakin päätellä. Niitä voi käyttää karkkiastioina ja kaiken muunkin pikkusälän säilyttämiskippoina. Nesteitä en alkaisi näissä säilyttämään. Hyvin onnistui mustalla sisäpinnalla oleva kippo ja se missä oli valkoinen sisäpinta ja punaisia pilkkuja. huonoiten onnistui ehkä erivärisillä pilkuilla ja punaisella ulkopinnalla oleva astia, koska kaikkien pilkkujen väri ei miellytä silmää. Pekka

Saran lopputyö KU9

Helmi, Annika

Helmi Olen jo kauan aikaa halunnut itselle sydämen muotoisia pikku astioita ja nyt sellaisia oli mahdollisuus tehdä itse, joten päätin tarttua tilaisuuteen. Sydämen muoto tuntui kivalta ja oman tyyliseltä idealta. Astioiden tekeminen oli kivaa ja etenkin lasittaminen oli kivaa puuhaa. Astian muotoilu alussa oikeaan muotoon oli hieman vaikeaa, mutta muuten mikään muu ei ollut erityisen vaikeaa eikä suurempia ongelmia tullut vastaan. Lasittaminen oli helppoa ja kivaa. Käyttötarkoitus, koristeeksi joko omaan huoneeseen tai olohuoneeseen ja joskus astioihin olisi kiva laittaa jotain pientä syötävää kuten karkkia. Kokonaisuudessaan astiat onnistuivat mielestäni ihan hyvin, mutta enemmän olisin voinut kiinnittää huomiota ajankäyttöön. Astiat ois voinu olla myös hieman isompia. Opin astioita tehdessä monia taitoja, kuten lasittamista, muotin tekemistä ja saven käyttöä. Astioiden tekeminen oli kiva kokemus! Annika

 

KU1-kurssilaiset tekivät värikkäitä omakuvia erikoisin tekniikoin. Millaiset piirteet tekevät sinusta juuri sinut? Moni kokeili neulahuovutusta ensimmäistä kertaa. Toisen ryhmän omakuvat syntyivät peilin ääressä: ääriviivat piirrettiin pleksille ja pinnat maalattiin pleksin toiselta puolelta akryylivärein. Tavoitteena oli kasvojen anatomian tutkiminen ja neulahuovutuksissa etsittiin kasvojen valoja ja varjoja. Tunnistatko luokkakaverisi omakuvasta?

Raahen lukion Hyvä paha peli – tiellä oppimispeleihin hanke 2012-2014 lähestyy loppuaan. Suurkiitos meitä opettajia opettaneille pelikurssilaisille! Takana on neljä pelimaailmoja luotaavaa kurssia, useita seutukunnan opettajille järjestettyjä tapahtumia ja puhetta pelikulttuurista niin vanhemmille, opettajille kuin kouluillekin. Kiitokset yhteistyökumppaneina toimineille peliyhtiöille ja asiantuntijoille. Hankkeen keskeinen tavoite on tuoda nuorten arjen positiiviset ja negatiiviset peli(oppimis)kokemukset näkyviin vanhemmille ja koululle. Oppilaat tuottivat aitoihin kokemuksiin pohjautuvaa kriittistä tietoa tietokonepeleistä nuorille, vanhemmille ja opettajille. Yrittäjyysyhteistyön kautta ajanvietteeltä näyttävää pelimaailmaa esiteltiin myös innovatiivisena koulutuksen, yrittäjyyden ja teollisuuden lajina. (Tarkemmin tavoitteista HYVÄ PAHA PELI – tiellä oppimispeleihin -hankesivulla.)

Pelikurssin lanit -kollaasi

ÄI13-kurssin päätteeksi järjestimme perjantain ja lauantain välisenä yönä kurssilaisten omat lanit.

Nuorten pelikulttuuri, pelimaailman visuaalisuus ja pelien hyödyntäminen opetuksessa ovat nykyisin jatkuvasti esillä mediassa. Koulumaailma ja pelikulttuuri ovat lähentyneet hankkeen aikana toisiaan niin vaikutuspiirissämme kuin yleisessä keskustelussa. Gamification ja pelillistäminen ovat muuttuneet marginaalista opetusalan muotisanoiksi.  Kuvisopen keräämiä artikkeleita voit lukea Pinterest-taululta:

Pelikurssin tehtävät:

1. Minä pelaajana -mindmap

Millainen pelaaja olen ja olen ollut? Pelimaailma kehittyy jatkuvasti ja pelikulttuuri luo sukupolvikokemuksia. Mitkä ovat pelaamisen vaaranpaikkoja minulla ja muilla pelikurssilaisilla? Kuinka kauan pelaan päivässä? Mitä taitoja ja tietoja olen oppinut pelatessa?

Pelikurssilaiset tekivät ensimmäisillä tunnilla esittelyt miellekarttoina, sähköisinä mindmapeina teemalla ´minä pelaajana´. Teknisiä ohjeita mindmapin sähköiseen tekemiseen ei annettu kuin oppilaan pyytäessä, jotta internitin lukuisat työvälineet saatiin monipuoliseen käyttöön – miellekartoista tulikin monenkirjavia. Osa halusi piirtää käsin, skannata ja jatkaa työstämistä tietokoneella. Ulkoasua tärkeämmäksi koettiin kuitenkin pelikulttuurista ja omasta pelaamista puhuminen, sekä tutustuminen toisiin kurssilaisiin uudesta näkökulmasta.

Joelin mindmap

 

Monan mindmap

Miisa

2. Luovaa pelisuunnittelua. 

Nostat paperilapun kolmesta eri purkista. Yhdessä on peligenre, toisessa kohderyhmä ja kolmannessa teema, jonka ympärille suunnittelet pelin.

Myös KU2-kurssilla olemme tehneet hulluttelvia pelituotteita eri käyttäjäryhmille. Tuotesuunnittelussa on hyvä irtaantua omasta näkökulmasta ja pohtia eri käyttäjäryhmien kiinnostuksen kohteita ja tarpeita. Pystytkö samaistumaan eri sukupuolen tai ikäryhmän näkökulmaan? Suunnittele puutarha-aiheinen kauhupeli vanhuksille, akvaario-aiheinen strategiapeli yksinäiselle tai arkkitehtuuri-aiheinen tanssipeli perheenisille!

Peli ideoiden keksiminen on haastavaa ja toteutus veilä vaikeampaa! – poiminta pelikurssilaisen kurssipalautteesta.

Harjoitellaan pitchausta eli hissipuhetta. Miten ryhmän keksimän peli-idean saa kerrottua tai markkinoitua toisille pelikurssilaisille myyvällä ja innostavalla tavalla? Keväällä 2013 kävimme pelikurssilaisten kanssa tutustumassa Oulun BusinessKitchenin toimitiloihin ja näimme esimerkkejä hurjasta avantopitchauksesta: Polar Bear Pitching

4. Peliyrittäjyys

Raahelainen ResComi-yritys on tehnyt yhteistyötä pelikurssilaistemme kanssa viime vuosina. Olemme saaneet tutustua pelintekoprosessiin SpinRunner-pelin yhteydessä. Lukiolaiset ovat päässeet testaamaan keskeneräistä peliä ja antaneet koeyleisönä vinkkejä pelin kehittämiseen. Samalla olemme opetelleet sanallistamaan pelin ominaisuuksia ja antamaan rakentavaa kritiikkiä. Suuret kiitokset lukiolle ja sen henkilökunnalle SpinRunnerin testauksen yhteistyöstä tänään ja aiemminkin. Käsittelimme lukiolaisten vastaukset äsken. Saimme hyvin perusteltuja kommentteja ja
vastauksia, joita voimme hyödyntää.
Vaativan pelintekoprosessin seuraaminen on ollut mielenkiintoista ja motivoivaa – kurkistus peliyrittäjyyden maailmaan.

LudoCraft-yrityksen toimitusjohtaja Tony Manninen luennoi taannoin lukiollamme muuttaen käsityksiä pelillisyydestä niin oppilailta kuin opettajiltakin. Myös koulumaailmassa on pelillisiä elementtejä ja pelillisyyttä voisi hyödyntää oppimisessa huomattavasti nykyistä enemmän.

Pelikurssilaisen ajatuksia hyvän pelin ominaisuuksista: Pelattavuus on hyvin tärkeä koska kuka haluaa pelata huonosti tehtyä peliä. Hyvä tarina antaa jonkinlaisen motivaation pelata koska haluat nähdä kuinka tarina päättyy ja minkälaisia juonikäänteitä siinä tulee, Uudelleenpelattavuuden mahdollisuus: ostat pelin ja pelaat sen 3 päivässä läpi ja unohdat sen -  peli tuskin oli kovin mielenkiintoinen, mutta jos sitä tekisi mieli pelata uudelleen, niin se on aika hyvin onnistunut peli.

Raahen lukiolaiset ovat tehneet yhteistyötä ResComi yhtiön kanssa Spinrunner-pelin kehittäjäyhteistyössä.

Raahen lukiolaiset ovat tehneet yhteistyötä ResComi yhtiön kanssa Spinrunner-pelin kehittäjäyhteistyössä.

ky_tekijat_flyer_2014_fi

5. Ympäristön pelillistäminen

Pelikurssilaisten oli mahdollista osallistua Euroopan kulttuuriympäristöpäivien kilpailuun ryhmässä tekemällään työllä, jossa teemana oli näkymätön ympäristö. Pelikurssilaiset yrittävät nähdä tavanomaisen ympäristönsä leikin kautta ja pelillisin silmin. Yksi ryhmistä kehitti pelin koulun tylsälle pysäköintialueelle, toinen suunnitteli hyödyntävänsä lisätyn todellisuuden tekniikkaa klassikkopeli Tetriksen toteuttamisessa Raahen lukion yläaulan kaakelilaattapylväisiin. Miikan sarjakuvana toteuttamassa lopputyössä Arkkukarin mäki nähdään pelaajan silmin. Vauhdikkaat ostoskärryt rynnistävät valokuvan ja piirroksen yhdistelmänä vauhdilla läpi kuvaruutujen:

Lentäjän Eläkepäivän Touhut

6. Oppimispelin kirjallinen arviointi

Konneveden lukion OVI-koordinaatiohankkeen sivulle on kerätty oppiaineittain erilaisia oppimispelejä jokaiselle kouluasteelle. Lukiolaisten kokemukset peleistä rinnastuvat poikkeuksetta viihdepelaamiseen ja oppimispeleistä ei ole kilpailemaan kalliilla tuotettujen hittien kanssa.

Apukysymyksiä:

  • Pelin nimi
  • Mikä on pelin kohderyhmä ja miten se näkyy pelissä?
  • Mikä on pelin tavoite? Miten pelissä edetään ja miten siinä kehitytään?
  • Mitä tarinassa tapahtuu?
  • Mikä pelissä on kivaa ja toimii?
  • Mikä on vaikeaa ja ei toimi?
  • Millainen on pelin päähenkilö tai miten esitetään vastapuoli?
  • Mitä pelin avulla oppii? Ja kuinka oppiminen olisi tehokkaampaa?
  • Kenelle suosittelisit pelin pelaamista?

7. Kurssipalaute

Kokeilimme kurssipalautteen keräämistä tällä kertaa GoogleForms-toiminnolla. Kaikilla Raahen opetustoimen oppilailla onkin käytössään jo google.edu-tilit, joten työkalun opettelu on hyödyllistä myös pienimuotoisia tutkimuksia tekevän lukiolaisen kannalta.

- Kaipasin Esportseista puhumista sillä ne ovat iso osa nykyaikaista pelikulttuuria.

- Kurssi oli mukava ja opettajat olivat hyviä opettamaan uusia asioita. En keksinyt yhtään huonoja puolia

Toivon että meille opetettaisiin edes vähän koodaamista, mutta kurssin lyhyyden takia se ei ollut mahdollista.

- Kurssi oli mielestäni mukavin ensimmäisen jatkon kurssi ja olisi hienoa jos toiselle vuodelle olisi samanlainen kurssi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Raahen lukiolaiset Assembly Winter 2013 tapahtumassa.

8. Lanit

Kurssin päätteeksi järjestettiin oppilaiden pyynnöstä yli yön kestävät lanit (pe-la) edellisvuosien tapaan. Moni oli kuullut lukion laneista jo edellisenä vuonna yläkoulussa. Illan ja yön aikana opiskelijat saivat pelata kotoa tuomillaan tietokoneilla tietokonepelejä. Laneihin osallistui vain pelikursseilla olleita oppilaita ja tapahtuman ajan toimittiin koulun järjestyssääntöjen mukaisesti. Hankkeen aikana pidetyt lanit ovat menneet yö-ajankohdasta huolimatta täysin vailla ongelmia. Myös pelikurssilaisten opintomatka Assembly Winter 2013 -tapahtumaan antoi opettajille hyvän kuvan pelikulttuurista. Missä muussa tapahtumassa yli 1000 yhteen kokoontunutta nuorta (saati aikuista) toimii ilman päihteitä yli kaksi vuorokautta yhdessä harrastuksestaan nauttien.

 

 

 

 

 

Eri oppiaineiden yhteistyönä toteutettu tiedeleirikoulu tutki syksyllä 2014 Hailuodon erityispiirteitä ja saareen suunnitellun maayhteyden vaikutuksia. Leirikouluun osallistui opiskelijoita Raahen ja Pyhäjoen lukioista. Tavoitteena oli tutkia maantieteen, biologian, kuvataiteen, psykologian, uskonnon ja historian näkökulmista Hailuodon ominaispiirteitä ja tulevaisuuden näkymiä. Lähtökohtana tiedeleirikoululle on ilmiöpohjainen oppiminen, rakennamme yhdessä elämyksellisesti tietoa oppiaine- ja oppilaitosrajat ylittäen. Opettajat toimivat oppimisen ohjaajina, samalla oppien itse käsiteltävästä aiheesta. Tiedeleirikoulu 2014 -verkkosivu kokoaa kurssin tuotokset yhteen.

Tiedeleirikoululaiset yöpyivät Marjaniemessä.

Tiedeleirikoululaiset yöpyivät Marjaniemessä.

Raahen lukiolaiset Katariina ja Minttu kirjoittivat kokemuksistaan Tiedeleirikoulussa. Juttu julkaistiin sanomalehti Kalevassa maanantaina 15.9.2014:

SILTA – VAI EI?

Hailuodossa rakennettiin ilmiöpohjaisuuden avulla siltoja oppiaineiden ja lukioiden välille

Viime keväänä Raahen ja Pyhäjoen lukion opettajat ryhtyivät suunnittelemaan syksyn 2014 koulujen yhteistyönä toteutettavaa tiedeleirikoulua. Tiedeleirikoulu on eri oppiaineiden yhteistyönä toteutettava viikonloppuleirikoulu, jonka suorittamisesta oppilas tienaa itselleen yhden kurssin. Tämän vuoden tiedeleirikoulun teemaksi valittiin Hailuotoon mahdollisesti rakennettava silta-pengertie. Yhdessä opettajien ja muiden oppilaiden kanssa lähdettäisiin tutkimaan maantieteen, biologian, kuvataiteen, psykologian, uskonnon ja historian näkökulmista Hailuotoa ja suunnitteilla olevan silta-pengertien vaikutuksia saaren luontoon ja ihmisiin. Oppiminen tiedeleirikoulussa ei tulisi tapahtumaan perinteisin menetelmin opettajan yksinpuhelua seuraten. Sen sijaan opettaminen tapahtuisi molempiin suuntiin, oppilailta opettajille ja päinvastoin.

Tutkittava aihe oli matkaan lähdettäessä kaikille yhtä tuttu tai outo, mikä loi vapaan ilmapiirin kurssille osallistuvien välille. Oppilailla ei ollut matkaan lähdettäessä selkeää mielipidettä pengertiestä, vaan mielipide muodostettiin paikanpäällä eri näkökulmista kuultujen esitysten ja oman näkemyksen perusteella.

 

Marjaniemen kalastajamökkejä.

Marjaniemen kalastajamökkejä.

Koska kaikki epäilemättä rakastavat viikonloppuna työskentelyä, lähdimme matkaan kohti Hailuotoa perjantaina hilpein mielin. Matkalla Hailuotoon pysähdyimme Limingan luontokeskukseen, missä lapsenmielisyytemme pääsi valloilleen pelatessamme “Lintujen kahdeksan vuodenaikaa” näyttelyssä olevia digitaalisia lintuaiheisia pelejä. Jotkut meistä kävivät pikaisesti myös lintutornilla, jossa suosituimmaksi kiikaroinnin aiheeksi osoittautuivat lehmät. Kun pelit oli pelattu, lehmät nähty ja kahvit juotu jatkui matkamme kohti Hailuotoa. Eksoottisen lauttamatkan jälkeen koimme mielenkiintoisen bussimatkan Hailuodon idyllisissä maisemissa, kunnes päädyimme Marjaniemeen, jossa majoituimme viikonlopun ajan. Alkupaloiksi nautimme kulinaristisia herkkuja majapaikkamme ravintolassa, jonka jälkeen pääsimme käsiksi itse pääruokaan: ostamiimme herkullisiin grillimakkaroihin, joita paistoimme kotoisassa grillikodassa. Ilta sujui rennosti yhdessä opettajien kanssa tarinoiden ja nukkumaan menimme odottaen seuraavaa leiripäivää intoa puhkuen.

 tiedeleirikoulu

Aamulla suuntasimme kulkumme Hailuodon teknisen johtajan pakeille kuulemaan hänen mielipiteensä silta-pengertien rakentamisesta ja siihen liittyvistä faktoista. Päivän aikana tutustuimme myös Hailuodon keskustaan, sen betoniseen kirkkoon, hautausmaahan, kouluun ja koulun leikkikenttään. Se mikä yllätti meidät kaikki, oli näiden paikkojen modernius. “Mitä ihimettä?!” “Eikö kaikki täälä ookkaan ihan vanahanaikasta?” “Miten täälä on näin paljo hienompi koulu ja leikkipuisto ku meillä?” Nämä olivat muutamia kysymyksistä joita Raahen ja Pyhäjoen lukion oppilaiden suusta tuona lauantai aamupäivänä putkahti. Olimme kai luulleet, että saaren eristyneisyydestä johtuen kehitys olisi pysähtynyt saarella. Myöhemmin näimme Hailuodon toisen puolen, kun suuntasimme kohti Hailuodon korkeinta kohtaa, Hyypänmäkeä. Saimme kuulla toisenlaisia ajatuksia silta-pengertiestä luonnonsuojelija-aktiivilta. Molemmat esitykset kuunneltuamme vaikutti suurin osa meistä oppilaista olevan aika sekaisin omasta mielipiteestään, eikä kukaan osannut päättää olisiko silta-pengertien rakentaminen hyvä asia vai ei.

 

Opettaja Jyrki Autio ja tiedeleirkoululaiset tutkivat kivinäytteitä.

Opettaja Jyrki Autio ja tiedeleirkoululaiset tutkivat kivinäytteitä.

Tatu ja Joona tekivät oman Hailuoto-matkamuiston - leijan.

Tatu ja Joona tekivät oman Hailuoto-matkamuiston – leijan.

Iltapäivällä turvauduimme omien opettajiemme ammattitaitoon kuvataiteen saralla, ja aloimme suunnitella ja valmistaa aivan omia matkamuistoja Hailuodosta. Meidät pakotettiin olemaan luovia, sillä tykötarpeita oli varattu ovelasti siten, että miltei jokaisen oppilaan täytyi kehitellä oma idea matkamuistolle. Tarjolla ei esimerkiksi ollut kymmentä avaimenperäpohjaa tai kangaskassia. Matkamuistoista tuli parempia kuin kukaan olisi osannut kuvitella. Mieliimme jäivät erityisesti nerokas heijastinpanta Hailuoto-teemalla ja Hailuodon ruokakulttuurin innoittamana syntynyt kangaskassi. Illalla paistoimme, mitäs muutakaan kuin makkaraa, ja nuotion ääreen ilmestyi myös aito luotolainen mies, joka kertoi tavallisen saaren asukin näkökulman silta-pengertiehen. Tämä puheenvuoro selvensi monien oppilaiden aivoituksia ja auttoi jälleen eteenpäin oman mielipiteen muodostamisessa.

 

Marjaniemen majakka on rakennettu jo vuonna 1871.

Marjaniemen majakka on rakennettu jo vuonna 1871.

Lauantai-illan saunomisen ja nuotiohetken jälkeen vaivuimme kaikki yön mittaiseen koomaan, josta sunnuntaiaamun koittaessa heräsimme kohti viimeistä rutistusta. Söimme aamiaisen, jonka jälkeen oli vuorossa oman mielipiteen ilmaiseminen ja tiedeleirikoulun grande finale. Istuimme koko porukalla raikkaassa meri-ilmassa ja toimme kantamme julki. Kaikilla oli asiaa koskien perinpohjaisesti mietitty ja hyvin perusteltu mielipide silta-pengertiestä ja siitä, tulisiko se rakentaa Hailuodon ja mantereen välille. Silta-pengertielle vaihtoehtoisena ratkaisuna esitettiin myös vesiskoottereita ja moottorikelkkoja, mutta lopulta päädyttiin kutakuinkin samanlaiseen tulokseen kuin Hailuodon kunnanhallituksessa. Selvä enemmistö oli silta-pengertien kannalla.

Monet meistä epäilivät ennen lähtöä, millainen tiedeleirikoulusta oikein tulisi. Leirikoulusta oli monia olettamuksia, kuten viikonlopun viettäminen maata kaivaen, mikroskoopilla maaperää tutkien ja alkueliöitä tunnistaen. Tiedeleirikoulu osoittautui kuitenkin mieltä avartavaksi, hauskaksi ja mielenkiintoiseksi projektiksi. Jälkeenpäin kysyimme kurssitovereiltamme, mikä Hailuodossa oli parasta ja mikä yllättävintä. Vastaukset olivat hyvin samankaltaisia. Parasta ja yllättävintä oppilaiden mielestä oli Hailuodon luonto ja sen karu kauneus. Oppilaat kehuivat erityisesti Marjaniemen isoa hiekkarantaa. Kaiken kaikkiaan tiedeleirikoulu oli onnistunut ja mieleenpainuva viikonloppu. Se oli tutkimusretki, joka antoi uuden näkökulman lukio-opiskeluun. Oppiminen voi  parhaimmillaan rakentaa siltoja oppilaitosten, oppiaineiden ja ihmisten välille.

Kimmo kertoo dyynien syntyvaiheista Marjaniemen hiekkarannalla.

Kimmo kertoo dyynien syntyvaiheista Marjaniemen hiekkarannalla.

Rakkaudentunnustus Hailuodolle:

 

 

 

Viime keväänä Raahen opetustoimen Taito- ja taideaineiden kehittämisryhmä TAIKAKUU järjesti kaupungin opiskelijoille Katson eteenpäin -valokuvakilpailun. Videokoosteessa näkyvät kaikki kilpailuun osallistuneet työt. Suurkiitos osallistuneille ja onnea voittajille!

Syksyn perinteinen tuunauskilpailumme on nimeltään Pysy kartalla! ja siitä tiedotetaan Raahen opettajille ja oppilaille syksyn mittaan. Yli 2000 maanmittauslaitoksen lahjoittamaa karttaa odottavat luovia tuunaajia. :)

Kaikki kilpailutyöt nähtiin Pekanpäivien iltajuhlassa suurelta valkokankaalta.

Kaikki kilpailutyöt nähtiin Pekanpäivien iltajuhlassa suurelta valkokankaalta.

Upeat vedokset kilpailutöistä koristivat Nordea-pankin ikkunaa.

Upeat vedokset kilpailutöistä koristivat Nordea-pankin ikkunaa Raahen kävelykadulla koko kesäkuun ajan.

Kilpaulun järjesti Raahen opetustoimen TAIKAKUU - taito- ja taideaineiden kehittämisryhmä. Raahe-seura ry tuki kilpailua.

Kilpaulun järjesti Raahen opetustoimen TAIKAKUU – taito- ja taideaineiden kehittämisryhmä. Raahe-seura ry tuki kilpailua.

 

 

Taiteidenyötekstillä

Raahessa järjestettiin Taiteiden yö perjantaina 22.8.2014. Kaksi lukion KU1-ryhmää osallistui alkuillasta järjestettyihin Galleria Myötätuulen näyttelyavajaisiin. Näyttelyssä on 26.9.2014 asti esillä Paula Blåfieldin veistoksia ja Tuija Arina-Sundelin taidegrafiikkaa ja öljymaalauksia. Tutustuimme näyttelyavajaisten tapoihin ja kuuntelimme avajaispuheen, sekä Raahen runoseuran Liisa Männistön esityksen.

Näyttelyn avajaiset olivat täysin uusi kokemus. Taideteokset olivat mielenkiintoisia. Kävin myös tuolinäyttelyssä Kruununmakasiinimuseossa ja kirpputorilla.

- En ole käynyt ennen taidenäyttelyissä. Kokemus oli kiva. Työt olivat hauskoja, värikäitä ja hienosti tehtyjä. Opin miten monipuolista taidetta on. Taiteiden yönä kävin myös museossa. 

20140822_180403

Runoutta taiteiden yössä. Galleria Myötätuulen näyttely avattiin 22.8.2014.

Miten puhua kuvista tai taiteesta? Lukiolaisten KU1-kurssialaiset harjoittelivat kuva-analyysiä oppitunnilla ennen taidenäyttelyvierailua. Kuvailu, analyysi ja monipuolinen tulkinta antavat aiheita kuvista keskusteluun, ennenkuin muodostaa mielipiteensä ja arvottaa taideteoksen.

20140822_184854

Gallerian värikkäimpiä teoksia on Arina-Sundelin Värit kreikkalaisina jumalina -teos, jonka tulkinnassa oli apua kreikan myyttien tuntemisesta. Minkä väriseksi kuvittelisit Narkissoksen tai uneen liitetyn Hypnoksen? Kreikan myytit elävät Suomen taidehistoriassa ja edelleen nykypäivän kirjallisuudessa, musiikissa ja kuvataiteessa. Arina-Sundelin Ekho oli saanut ihmiskasvot ja kuvistunnilla tutuksi tulee symbolistinen Vallgrenin Kaiku -veistos vuodelta 1887.

Lukiolaisten kanssa huomasimmekin, että tarvitaan tiettyä yleissivistystä taideteosten taustojen avaamiseen. Jääkiekkopelin säännöt, pelitermit ja pelaajien historia on hyvä tietää, jotta ottelun seuraamisesta saa täyden nautinnon, sama koskee taidenäyttelykokemusta. Teoksiin liittyvän kulttuurihistorian tunteminen ei kuitenkaan ole teosten tulkinnalle välttämätöntä – teosta voi tulkita omista lähtökohdista käsin. - Näyttelyavajaiset olivat hyvin mielenkiintoiset ja taiteilijoiden työt olivat omaperäisiä. Taide on vaikeaa tulkita, kirjoitti eräs KU1.-kurssilainen näyttelypalautteessaan.

- Maalaan, koska se on niin älyttömän mukavaa! sanoi kuvataiteilija Tuija Arina-Sundel näyttelyn avajaisissa. Inspiraatio värikäisiin maalauksiin voi tulla esimerkiksi luontokokemuksista, joissa värit ja valot voivat olla ihmeellisiä. Galleria Myötätuulen näyttelyssä moni lukiolaisista pysähtyikin maalausten ääreen, joiden aiheena oli havainnot rankkasateen jälkeen. Taidokkaat heijastumat vesilätäköissä ja ihmeellinen, mutta uskottava värimaailma välittyi maalauksista hienosti.

20140822_183527

Keraamikko Paula Blåfieldin teos Talo on tehty yhteistyössä kirjailija Magnus Lindholmin kanssa. Talon asukkaat ovat persoonallisia ja heistä kertovia lyhyitä tarinoita saattoi lukea teoksiin tutustuessa. Jo veistokset itsessään saivat mielikuvituksen liikkeelle. Kerrostalon hahmoille oli helppo kuvitella värikäs elämänpolku. Olisipa mielenkiintoista olla seuraamassa Talo-teoksen keramiikkahahmojen yhtiökokousta. ;)

20140822_183503

Keraamisten kanien kuoro hymisi salaperäistä sävelmää. Jokainen kaneista oli oma persoonansa.

KU1-kurssilaisten kommentteja Galleria Myötätuulen avajaisista:

- Avajaiset olivat yllättävän hienostunut tapahtuma. Taide ei aina ole pelkkiä piirrustuksia ja maalauksia. 

- Työt oli outoja. Kävin taiteiden yönä myös museossa. 

- Avajaiset olivat täynnä kulttuuria, runoja, keramiikkaa, grafiikkaa ja tauluja. Tämä oli mielestäni mukavaa. Osa töistä oli hienoja ja puhuttelevia, osa töistä oli aika tylsiä. Taidetta on monenlaista. Gallerioissa on erilaisia näyttelyjä. Kävin Taiteiden yössä myös kirjakirppiksellä ja Kruununmakasiinimuseossa katsomassa vanhoja esineitä ja kuuntelemassa musiikkia. 

20140822_184632

 

- Oli uusi kokemus, joten en oikein tajunnut taidenäyttelystä. Kävin illemmalla museossa ja mopokerholla Taiteiden yössä. 

- Avajaiset olivat onnistuneet ja taiteilijoiden työt olivat mielenkiintoisia. Taide on monimutkaista, mutta hienoa. 

- Taidenäyttely oli tylsä. Opin, että taide on outoa, en kokenut mitään. 

- Näyttelyavajaiset olivat mielestäni kiva kokemus. Yllätyin positiivisesti sen suhteen. Taiteilijoiden töissä oli selvä idea ja tarina. Pidin siitä. Opin katsomaan ja tulkitsemaan taidetta uudella tavalla. 

20140822_184829

Silitä minua!

Kiitokset taiteilijoille ja Raahen kulttuuritoimelle, että saimme tutustua näyttelyavajaistapohin ja tavata mukavat taiteilijat.

Näyttely on avoinna 29.9.2014 asti Galleria Myötätuulessa.

Mira

Raahen lukion entinen oppilas Mira opiskelee Amsterdamissa kuvataidetta.

Lue Miran vierailusta kuvistunnilla, jolloin hän kertoi opinnoistaan Islannissa. Alla oleva teksti Miran ja Jonin opinteistä on julkaistu viime kevään lukioliitteessä Raahen Seudussa: 

Lukioon haku oli minulle aikoinaan päivänselvää: en tiennyt 16-vuotiaana vielä tarkalleen mihin ammattiin haluaisin, mutta tiesin että se tulisi tavalla tai toisella olemaan kansainvälistä joten halusin lukea paljon kieliä ja lukio tarjosi tähän mahdollisuuden. Opiskelin lukion aikana pakollisten englannin ja ruotsin lisäksi kolmea valinnaista kieltä ja nyt jälkeenpäin harmittaa etten valinnut useampaakin kun mahdollisuus oli. Jo lukion aikana meille tarjottiin monta mahdollisuutta käyttää opittuja kieliä käytännössä. Osallistuin kahteen kansainvälisyysprojektiin joiden kautta pääsin matkustamaan ja tutustumaan samanikäisiin oppilaisiin ystävyyskouluissamme Saksassa ja Italiassa. Lisäksi toimin mentorina useille koulun vaihto-oppilaille.

Innostukseni kieliin johtui aina enemmänkin uteliaisuudesta muita kulttuureja kohtaan kuin kielistä itsestään joten jatko-opiskelu niiden parissa ei lopulta kiinnostanut. Lukiosta löysin kuitenkin kuvataiteen joka avasi kokonaan uuden maailman ja josta tuli lopulta elämäntapa. Kävin kaikki tarjotut kuviskurssit savitöistä taidehistoriaan ja valokuvauksesta kankaanpainoon, jonka innoittamana päädyin heti ylioppilaaksi kirjoitettuani Lybeckerille lukukauden mittaiseen tekstiilityöpajaan jossa tutustuttiin tekstiilialan opintoihin.

Heti työpajan loputtua muutin ulkomaille. Aluksi asuin Lontoossa ystävien luona, sitten siivosin kööpenhaminalaista vanhainkotia jonkin aikaa kunnes muutin lopulta Islantiin aikomuksenani viettää siellä vuosi vapaaehtoistöissä. Vuosi venähti kuitenkin neljäksi kun sain töitä ja pääsin opiskelemaan tekstiilitaidetta Reykjavikin kuvataidekouluun. Puolitoista vuotta sitten muutin Alankomaihin jatkamaan opintojani ja yksi tärkeimmistä kriteereistä koulun valintaan oli sen kansainvälisyys: reilusta tuhannesta oppilaasta puolet tulee ulkomailta, noin 60 eri maasta. Luovan alan opiskelu noin monikulttuurisessa ympäristössä on valtavan antoisaa ja valmistumisen jälkeen oppilailla on käsissään koko maailman kokoinen verkosto samanhenkisiä ihmisiä.

Törmään jatkuvasti tilanteisiin joissa huomaan että vähästäkin kielten opiskelusta on ollut hyötyä. Pari lukiossa käytyä espanjan kurssia ovat auttaneet monesti ymmärtämään ranskaa koska kielet ovat samansukuisia. Ruotsia keskinkertaisesti osaavana pystyin heti Islantiin muutettuani pysymään kärryillä keskusteluista ja nyt Alankomaissa sama apu on ollut saksan lukemisesta. Molemmissa maissa pärjäisi helposti pelkällä englannilla mutta paikallisen kielen oppiminen myötä oppii myös ymmärtämään paikallisten tapoja ja mentaliteettia. Monikielisyys ei välttämättä tarkoita sitä että puhuu useaa kieltä täysin sujuvasti vaan se voi olla myös asenne jonka avulla ymmärrys muita kulttuureja kohtaan kasvaa.

Vaikka lukion oppimäärästä on jäänyt mieleeni lopulta vain murto-osa, on kaikkien aineiden opiskelusta ollut omallalaillaan hyötyä; jos ei muuten, niin ainakin tietää mistä ei varmasti ole kiinnostunut. Harva tietää vielä yhdeksäsluokkalaisena mitä oikeasti haluaa seuraavat vuodet opiskella. Lukiossa voi ottaa aikalisän, olla utelias ja kokeilla vähän kaikkea ja kukaties löytää itselleen tulevaisuuden.

Mira valmistui Raahen lukiosta joulukuussa 2007. Opiskelee kuvataidetta Amsterdamissa Gerrit Rietveld Academiessa.

Teoksissaan Mira käyttää vaihtelevia materiaaleja aina villasta ja langoista puidenlehtiin.

Teoksissaan Mira käyttää vaihtelevia materiaaleja aina villasta ja langoista puidenlehtiin.

 

Pelisuunnittelija on jokapaikan höylä

Tietokoneen räplääminen on aina ollut se asia, jota olen tykännyt tehdä jo hyvin nuoresta asti. Etenkin graafinen suunnittelu ja pelien pelaaminen oli se juttu. Latasin netistä ohjelmia ja äiti osti pari kirjaa, joiden avulla opettelin 3d-grafiikkaa ja nettisivujen tekemistä. Aikani kun pähkäilin kirjojen kanssa, alkoi tuloksia tulla ja ohjelmat tekivät mitä halusin. Varmaankin taiteilijaurani huipennus oli kun pääsin tekemään Raahen lukiolle lentolehtisen viimeisenä vuotenani!

Lähdin Raahesta armeijan jälkeen melkein kymmenen vuotta sitten. Määränpäänä oli Helsinki ja Adultan Radio- ja Televisio-opiston Pelikoulutus.

Siellä huomasin, että graafiset lahjani eivät olleet lähelläkään sitä tasoa millä pärjäisi oikeasti pelejä tehtäessä – joten suuntauduin pelisuunnittelun puolelle. Osasin aika hyvin vähän kaikkea mitä pelien tekemisessä vaaditaan, joten suunnittelu oli selkeä valinta minulle. Pelisuunnittelija suunnittelee pelin niin, että artistit ja koodaajat tietävät mitä pitää tehdä. Pelisuunnittelijan vastuulla on pelin hauskuus!

Työurani alkoi kesätöissä pelitestaajana Digital Chocolate –nimisessä yrityksessä. Sitten koulun kautta aloitin työharjoittelun pelisuunnittelun harjoittelijana. Työharjoittelun avulla sain jalkani firman oven väliin, ja he palkkasivat minut Junior Game Designeriksi. Siitä etenin pikku hiljaa aina Design Directoriksi saakka. Olen työskennellyt yli 20 pelin parissa ja nykyisin teen töitä Roviolle.

Näin jälkikäteen ajatellen lukiosta on ollut paljon hyötyä myöhemmin elämässä. Matematiikka, fysiikka, englanti, kuvataide, ilmaisutaito ja psykologia ovat pelintekijälle tärkeitä aineita opiskella. Ajattele jos haluaisit olla mukana tekemässä historialliseen tapahtumaan sijoittuvaa peliä, etkä tietäisi aiheesta mitään? Pelisuunnittelijan on osattava ohjelmoida edes välttävästi, joten trigonometrian on syytä olla hallussa. Mikä tekee pelistä hauskan? Miksi ihmiset pelaavat peliäsi? Psykologialla ja markkinointipsykologialla on olennainen osuus suunnittelussa. Pelit ovat yleensä englanninkielisiä, työpaikalla puhutaan paljon englantia, ja nykyinen asuinpaikkanikin on Chicago, joten englannin opiskelusta on todellakin ollut hyötyä!

Tässä vielä pelialasta kiinnostuneille hyviä vinkkejä: pelaa paljon hyviä ja huonoja pelejä, muokkaa tai modifioi muiden tekemiä pelejä, opiskele oleellisia aineita ja lukion jälkeen hae pelialan koulutukseen yliopistoon tai ammattikorkeakouluun. Pidä huolta fyysisestä kunnostasi ja liiku, sillä ala ja siihen opiskelu on paljolti istumatyötä.

Joni Suvanto

Ylioppilas 2005, Raahen Lukio

(Teksti on julkaistu Raahen lukion Lukioliitteesä keväällä 2014)

 

Joni

Joni

Onnea uusille ylioppilaille ja rentouttavaa kesälomaa!

Ylioppilaat Luotsitupa+ruusu

Kuvataiteen lukuvuosi

Kuvataiteen lukuvuosi on vierähtänyt merellisissä tunnelmissa, kun Comenius Regio -kansainvälisyyshankkeen meriaiheisia taideteoksia on syntynyt eri kursseilla. Oppitunneilla on tehty runsaasti vierailuja paikallisiin kulttuurikohteisiin koko lukuvuoden ajan. Galleria Myötätuulen vaihtuvissa näyttelyissä ja näyttelyavajaisissa on kohdattu taiteilijoita ja koettu taide-elämyksiä. Mieleenpainuvin käyntikohde oli jouluinen Soveliuksen talon laivanvarustajakoti Annanpäivän aikaan. Kiitokset myös kuvataideluokassa vierailleille taiteen asiantuntijoille.

Raahen lukion kuviksen maskottinalle Arttu palasi pitkältä tutkimusretkeltään tsekkiläisestä koulusta. Arttu-nallen valokuvamatkat ja kuvataideluokan kuulumisia dokumentoimme aktiiviseen blogiimme: www.raahenlukionkuvis.wordpress.com . KU1-kurssilla otettiin kokeiluun Tabletkoulun sähköinen oppikirja, joka toi taidehistorian ja visuaalisen kulttuurin oppimiseen uusia näkökulmia ja työtapoja.

Keväällä osallistuimme suurin joukoin Katson eteenpäin -valokuvakilpailuun, jonka tulokset olivat esillä Raahen kävelykadun näyteikkunassa ja valokuvista koottu kuvaesitys nähdään Pekanpäivien iltajuhlassa kesällä 2014. Kevään ylioppilaan Saku Karjaluodon maalauksia oli esillä kahvila Hipussa.

Kuvataiteen lukiodiplomin suoritti tänä lukuvuonna vain 4 opiskelijaa. Valtakunnallisissa tehtävissä tuli pohtia kuvallisesti mm. unien kuvaamista kuvataiteessa, ruokaan liittyviä globaaleja kysymyksiä ja valokuvan ja maalauksen suhdetta. Valmistuneet työt ja portfoliot olivat esillä koululla. Antti Saarimäki –stipendin saa ylioppilas Meiju Viitanen menestyksestään kuvataiteen opinnoissa.

 

Vuosikertomus kansi 2014-1

KU4-kurssilaiset maalasivat kevään viimeisessä jaksossa kevätjuhlan koristeeksi perhosia akryylivärein.

perhoset yo-juhlassa

Kevätjuhlaharjoitukset 2014 menossa. Yo-lakit odottavat ylioppilaita.

image

image

image

YO-käsiohjelma kevät 2014-1

YO-käsiohjelma kevät 2014-2

 

Raahen opetustoimessa on päättymässä kaksivuotinen Comenius Regio -projekti, jonka kouluverkostossa olemme saaneet olla mukana yhtenä oppilaitoksena. Lukuisia meriaiheisa kuvistöitä, sekä videoita on ollut esillä myös kuvisblogissamme kahden lukuvuoden aikana. Istuimme alas koko suomalaisen työryhmän kanssa ja kirjoitimme yhteiset kokemuksemme lyhyeksi projektin onnistumisia ja solmukohtia kuvaavaksi tekstiksi. Haasteena oli liiallisen yleistämisen välttäminen. Positiiviset ja melko kriittiset kokemuksemme perustuvat tämän projektin parissa toimimiseen.

logo

 

COMENIUS REGIO – Net of Sea Towns-  RAAHE-PESCARA

Teachers of different grades and classes in Raahe have created cooperative art projects for several years. These projects have been realized within the city through, for example, the Board of Education. We wanted to expand these projects globally and originally searched for a partner in Estonia with the Lennart-project. Because of problems with their funding, our partner withdrew and Reetta Naapanki, our international coordinator began to search for a new partner through CIMO’s project organization training system. She found an affiliate coordinator, chairperson Annarita Bini, in Pescara, Italy. In planning the project, we designed a project to highlight the production of electrical materials and collaborate online with a variety of programs and devices in the field of art education.

Our observations show that the Italian and Finnish education systems differ in many respects. In Italy, a clear hierarchy is present, when in Finland, the teacher’s work is characterized by great autonomy. Also, Finnish students learn independence, through carrying responsibility earlier than Italian students. Cultural differences are seen very clearly in the schools.  In Raahe, schools are cozier and the students are quieter. Our students in Raahe are more reserved and take longer to communicate. In Pescara, the students are bolder with foreigners and curious about strangers. Often the students in Pescara took the initiative to engage in communication with the teachers visiting in their school.

Summer holidays, school days and weekly schedules differ between the two countries. In Finland, the five-day school week was adopted in the late 1960s and school days are also shorter than in Italy. The fact that Italian students in upper levels have school on Saturdays and have a longer school day without breaks and meals, stunned the Finnish teachers. Also, that the teachers work such long hours without breaks felt very harsh to us. The workload included a lot of extra paperwork and the corrections of tests. The amount of government exams and other testing exceeded the amount in Finland. Of course, in Finland we do a lot of the same work as teachers, but to a lesser degree as in Italy, where the evaluation depends on the test numbers. In Finland, assessment includes the results of test scores, but also the evaluation of the total learning process, and the student’s self-evaluation also affects their grade. It seemed that the education system was diverse and differed from school to school in Italy, whereas in Finland, there is more stability. The Ministry of Education in Finland provides a systematic curriculum for Art education outside of comprehensive school within its education mandates.

Practical subjects and Art are studied less in Italian comprehensive school. In our partner school, Music was shown to be a dominant subject. We were able to enjoy several skillful music presentations during our visits. The art work done by the special MIBE school’s students was especially impressive in quality. Handcrafts as a subject was not seen in Italy, and when the Italian teaches were in Finland, they were wondering about the fact that we teach girls and boys handcrafts at the same time. Our attitudes to equality in regards to teaching this subject differed.

Art was integrated into other subjects in Italy, this was seen in the final exhibition. The students’ works related to the project were also on display on the school walls. Is it true that in Finland, we focus upon the process of learning rather than the final result as in Italy? We found it very interesting that the opening of the exhibition of students’ work was done twice in Italy. The other related ceremonies regarding our visit were also curiously formal. Our wish to be immersed in the regular day to day school life was not realized, instead, we sat for hours watching videos and presentations done by the students in regard to the theme of the sea. The way that we show value differs between our two cultures. It was interesting to notice, however,  that we had handled similar issues in our work: the safety of using the internet, rights of ownership, and the use of metaphor.

In Finland, the education system and the state of technology are in constant flux. The Board of Education and the city of Raahe have awoken to a turning point in media and developing projects, where, for example, research is done on the use of social media and educational games. The Comenius Regio project results and the lecture by Pierpaolo Limone in Pescara in May 2014, show that also in Italy, schools should take into consideration the changes in students’ usage of information and communication technologies in their everyday lives. Tablets, smart phones and the gameworld are part of adolescents’ daily lives, but in schools, the pedagogical benefits are just starting to be realized. In Finland, the newly launching curriculum of 2016 will bring forward new methods of teaching and learning. From the traditional teacher role, learning is to focus on the ability to retrieve information critically and to visually express knowledge and skills using digital technology – knowledge will be constructed collaboratively.

The differences in culture were concretely realized. For example, the administration techniques are very different. From the Finnish perspective, the meetings were chaotic and the use of an interpreter and the lack of skill in the English language separated members of the project.

In Finland, teachers work independently and in Italy, the hierarchy of the educational administration inhibits people from making their own decisions. This cultural difference seemed to cause multiple communication errors between members in the project. The itinerary of events and times fluctuated from item to item without notice. To the Finnish delegation, this seemed very strange because we are culturally used to being punctual and having a set schedule when it is agreed upon. The skills and abilities of Finnish teachers are relied upon, therefore, we are entrusted to make our own decisions and are given the liberty of ownership in our own work.

Final Regards

The best part of the Comenius Regio project was meeting Italian colleagues, with whom we found hospitality and friendship that we will not forget. We realized that for a sense of cohesion, we do not need a common language! Despite all of our differences, the entire experience has broadened the horizons of two cultures, while awakening a deeper understanding of our own identities as global citizens. Grazie mille!

___________________________________________

Education in Finland: Publications and brochures

Finnish education system and international comparative analyses

Grazie mille!

 

COMENIUS REGIO – Net of Sea Towns-  RAAHE-PESCARA

Ryhmä raahelaisia eri asteiden opettajia on kehittänyt taideaineiden opetusta  yhteistyössä jo useamman vuoden ajan.   Projekteja on toteutettu oman kaupungin sisällä mm. Opetushallituksen hankkeissa. Yhteistyötä haluttiin laajentaa kansainvälisesti ja kumppania haettiin aluksi Virosta Lennart-hankkeella. Kumppanin vetäydyttyä taloudellisten syiden vuoksi lähti Raahen kaupungin opetustoimen kansainvälisyyskoordinaattori Reetta Naapanki etsimään uutta yhteistyökumppania. Yhteistyökumppaniksi löytyi Italian Pescara koordinaattorinsa  Annarita Binin johdolla. Hanketta suunnitellessamme päädyimme korostamaan sähköisen materiaalin tuottamista ja   yhteistyötä verkossa erilaisin ohjelmin ja laittein taidekasvatuksessa.

Havaintojemme mukaan Italian ja Suomen koulujärjestelmät poikkeavat monessa suhteessa toisistaan. Italiassa vallitsee selkeä hierarkia kautta järjestelmän, kun taas Suomessa opettajan työtä leimaa suuri autonomisuus. Myös suomalaiset oppilaat itsenäistyvät kantamaan vastuuta italialaisia oppilaita aikaisemmin. Kulttuurierot näkyvät selkeästi, sillä Raahen kouluissa oppitunnit ovat hiljaisempia ja koulut kodikkaampia. Suomalaiset oppilaat ovat varautuneempia ja heillä kestää kauemmin aloittaa kommunikointi. Pescarassa taas varsinkin pienet koululaiset ottavat kontaktia vieraisiin rohkeasti ja ovat vieraiden suhteen uteliaita. Pescaralaiset oppilaat tekivät usein rohkeasti aloitteen halutessaan kommunikoida vierailevien opettajien kanssa.

Kouluvuoden jaksotus lomineen poikkeaa toisistaan, samoin koulupäivän ja kouluviikon pituus. Suomessa on siirrytty viisipäiväiseen työviikkoon jo 1960-luvun lopulla ja myös koulupäivät ovat lyhyempiä. Italialaisten lasten kouluviikko lauantaityöpäivineen ja pitkine koulupäivineen ilman välitunteja ja kunnollista ruokataukoa hämmästytti. Myös opettajien pitkät työpäivät ilman taukoja tuntuivat meistä rankalta. Työmäärää lisäsivät monenlaiset paperityöt ja vähän väliä pidettävien kokeiden korjaaminen. Toki Suomessa tehdään samoja töitä, mutta kuitenkin vähemmässä määrin kuin Italiassa, jossa arviointi perustuu pitkälti koearvosanoihin. Meillä koearvosanan lisäksi opettaja arvioi koko oppimisprosessia, ja oppilaan itsearviointi vaikuttaa myös arvosanaan. Italialainen koulujärjestelmä vaikutti hajanaiselta ja sen toteutus vaihteli kouluittain. Suomessa koulujärjestelmä on yhtenäisempi ja vakaampi. Suomessa Opetushallitus tarjoaa taiteen perusopetusta peruskoulun ulkopuolella.

Taito- ja taideaineita opiskellaan Italian perusopetuksessa vähemmän. Kumppanikouluissamme näytettiin painottavan erityisesti musiikkia. Saimmekin nauttia vierailujemme aikana useista taitavista musiikkiesityksistä. Kuvataiteeseen erikoistuneen (MIBE) koulun opiskelijoiden taidonnäytteet yllättivät korkealla laadullaan.

Varsinaista käsityötä oppiaineena ei ollut lainkaan, niinpä italialaiset kollegamme ihmettelivätkin sitä, että Suomessa opetetaan käsitöitä sekä tytöille että pojille samaan aikaan.  Asenteemme tasa-arvoiseen oppimiseen käsityön osalta olivat erilaisia.

Kuvataiteen osuus oli Italiassa sisällytetty usein aihekokonaisuuksiin, mikä näkyi hankkeemme loppunäyttelyssä. Oppilaiden työt olivat näyttävästi esillä myös koulujen seinillä. Kysymys siitä, painotetaanko Suomessa oppimisessa enemmän prosessia kuin lopputulosta ja Italiassa toisinpäin, jäi askarruttamaan. Erikoista oli myös oppilastöiden näyttelyn avaaminen Italiassa kahteen kertaan ja muut näyttelyyn ja vierailuumme liittyvät muodollisuudet. Tapa osoittaa arvostusta vaihtelee kulttuuriemme välillä. Oli kuitenkin mielenkiintoista huomata, että pohdimme töissämme samoja asioita; netin turvallista käyttöä, tekijänoikeuksia, metaforia jne.

Suomessa koulujärjestelmä ja tietoyhteiskunta ovat jatkuvassa murroksessa. Opetushallitus ja Raahen kaupunki ovat heränneet mediamurrokseen erilaisten kehittämishankkeiden myötä, joissa on tutkittu esimerkiksi sosiaalisen median ja opetuspelien käyttöä opetuksessa. Comenius Regio -hankkeessa tehdyn tutkimuksen ja professori Pierpaolo Limonen luento Pescaran tapaamisessa toukokuussa 2014 kertoivat, että myös Italiassa koulujen on reagoitava nuorten vapaa-ajalla tapahtuneisiin muutoksiin tieto- ja viestintätekniikan käytössä. Tablettitietokoneet, älykännykät ja pelimaailma ovat nuorten arkipäivää, mutta koulussa niiden pedagoginen hyödyntäminen on vasta alussa. Suomessa vastikään aloitettu opetussuunnitelmatyö, joka valmistuu 2016,  tuo käyttöön uusia menetelmiä. Perinteisestä opettajajohtoisesta pedagogiikasta on siirryttävä kriittisen tiedonhankinnan  ja tiedon visuaalisen esittämisen taitoihin käyttämällä digitaalista teknologiaa – tietoa rakennetaan yhteisöllisesti.

Toimintakulttuurien eroihin pääsimme tutustumaan hankkeessa konkreettisesti. Eri kulttuurien neuvottelutavoissa oli huomattavia eroja. Suomalaisesta näkökulmasta kokoukset olivat kaoottisia. Tulkin käyttäminen ja kielitaidon puute eristi hankkeen osapuolet toisistaan.

Suomessa opettajat toimivat itsenäisesti. Italiassa koululaitoksen hallinnon hierarkia estää opettajaa tekemästä itsenäisiä päätöksiä ilman esimiehen lupaa. Tämä kulttuuriero aiheutti paljon kommunikaatiovaikeuksia hankkeen osapuolten välillä hankkeen edetessä. Aikataulu vaihteli ilman ennakkoilmoitusta. Tämä oli suomalaisopettajista hämmentävää, koska suomalainen kulttuuri on varsin täsmällinen ja yhdessä päätetyt aikataulut pitävät. Suomessa opettajan tieto-taitoon ja kykyyn tehdä päätöksiä luotetaan enemmän, eikä meillä ole eroa opettajan tai koulun johtajan välillä.

Loppukiitokset

Parasta Comenius Regio -projektissa oli kohtaaminen italialaisten kollegoiden kanssa, joiden ystävällisyys ja vieraanvaraisuus oli mieliinpainuvaa. Huomasimme, että yhteenkuuluvuuden tunteeseen ei tarvita aina yhteistä kieltä. Kulttuurieroista huolimatta hanke laajensi opettajien ja oppilaiden maailmankatsomusta ja ymmärrystä itsestään maailmankansalaisina. Grazie mille!

QR-koodeja Pescarassa.

QR-koodeja Pescarassa.

Vielä kuvisopen omia pähkäilyjä:

Mitenkäs kuviksessa voi hyödyntää Comenius Regio -kansainvälisyyshankkeessa opittuja taitoja?  Teemana hankkeessa on ollut kehitellä uusia tieto- ja viestintätekniikan käyttötapoja erityisesti taito- ja taideaineisiin. Uuden mobiiliteknologian käyttö lähiympäristöön liittyvissä taide/arkkitehtuuriesittelyissä jäi kutkuttamaan. Varmaankin tulevana lukuvuonna hyödynnämme entistä enemmän mobiililaitteita ja qr-koodin ja aurasman käyttömahdollisuuksia.

Syksyn opintoretkellä Pescaran kaupunkiin pääsimmekin tutustumaan qr-koodien käyttämiseen kotiseutuun tutustumisessa. Älykännyköiden avulla saimme tietoa karttaan merkityistä kohteista – tietoverkon arkkitehtuuriesittelyt löytyivät qr-koodien avulla. Qr-koodien käyttö on ollut esillä viimeaikoina myös meidän koulussa, kun kuvisope innostui tutkimaan qr-koodien hyötykäyttöä lyhyessä lopputyössä matkailuoppaan tutkintoon ja oppilaat tekivät EU-viikolla qr-koodein levitettyjä kyselyjä koululla vierailleen eurovaaliehdokkaan haastattelun tueksi.

Pitkän meri-aiheisen teeman kuljettaminen eri kuviskursseilla sitoi opetuksen kokonaisuuksia yhteen, mutta aihepiirin eri näkökulmista saivat aktiiviset kuviskurssilaiset hetkittäin myös yliannostuksen. Ei mereen liittyviä kuvistöitä enää! saattoi jossakin palautelapussa lukea kahden vuoden aikana, näkökulmia olisi voinut vaihdella vielä lisää. Uusien projektien teemat muhivat jo oppilailla ja opettajilla mielessä…

Kuvisopelle ensimmäinen yhteistyökokemus tämän laajuisesta kansainvälisestä projektista oli antoisa. Luottamus omaan, sekä oppilaideni osaamiseen ja kielitaitoon vahvistui harppauksin.  Opiskeluaikoina olin ollut taidekasvatusprojektissa Romaniassa, jossa kahtena kesänä kerätyistä kokemuksista kirjoitin graduni Taideteolliseen korkeakouluun: Per aspera ad Vadastra – opetussuunnitelma kuvataideopettajan työvälineenä. Jopa ilman yhteistä kieltä kuvisopet ymmärtävät toisiaan. Erityisesti mieltä jäi kiehtomaan kotiseutukasvatuksen, kotikansainvälisyyden ja paikallisuuden hyödyntäminen kansainvälisen projektin osana. Tuntemalla omat juuremme pystymme kohtaamaan myös terveellä tavalla meille vieraita kulttuureja.

Pedagogiikka ja työvälineet vaihtelevat eri maissa, mutta pohjiltamme tavoitteet ovat taideopetuksessa samankaltaiset. Taiteen kieli on kansainvälinen! :)

 

Rooman taideaarteet ovat kuvisopen taivas. Italian kulttuurissa riittäisi ammennettavaa kuvistunnille loputtomasti.

Rooman taideaarteet ovat kuvisopen taivas. Italian kulttuurissa riittäisi ammennettavaa kuvistunnille loputtomasti.

 

 

juliste touko 2014

Toukokuussa 2014 avattiin projektin päätösnäyttely, jossa oli esillä meriaiheisia töitä molemmista kaupungeista useista eri oppilaitoksista. Vierailullamme Pescarassa katsoimme lukuisia Comenius Region aikana tehtyjä videotöitä projektin teemoihin liittyen. Mielenkiintoista oli myös tutustua italialaiseen kouluarkeen ja katsoa omaa koulukulttuuria vieraiden silmin:

 

 

 

Blog Stats

  • 100,776 hits

Open valokuvia Flickr:ssä

More Photos
Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.

Liity 63 muun seuraajan joukkoon